Tämä upea paperinkoristelutekniikka palvelee seuraajistani niin korttiaskartelijoita kuin lasten kanssa touhuajiakin.

Tekniikan nimi on kontaktivärjäys.

En ole tähän mitään kursseja käynyt; vain lukenut netistä ja kokeillut, omiani säveltänyt ja kauniiksi & toimivaksi todennut. Olen siis työohjetta muokannut lapsiystävällisemmäksi ja ihan hyvä lopputulos tuli näinkin ilman tunnin keittämistä ja höyryjen haistelua.

Soveltuu siten vaikka päiväkoti-ikäisten lasten taidehetkeksi esim. isänpäiväkortin tai Halloween haamujen luontiin... valitettavasti en ehtinyt nyt työstää näitä sen kummemmin korteiksi kuin haamuiksikaan.

Googlettamalla "kontaktivärjäys" päädyt heti Pauliina Yliniityn sivuilla, jossa tekniikasta on lisätietoa.

Tarvikkeet (joita löytyy varmasti kyselemällä tuttavilta tai Roskalava-ryhmistä Facessa, jos ei itseltä löydy);

*Paperi; mielummin akvarellipaperi tai muu paksumpi paperi, mutta osa mallipaloista on kyllä kopiopaperiakin. Ohuen paperin kanssa on vain oltava varovainen, sillä ohut paperi tuppaa märkänä siirrellessä repeilemään. Varaa paperia 2 palaa / lapsi.

*Raita- ja alumiiniesineitä & kaakelilaattoja. Ohjeissa puhuttiin, että tarvitaan esim rauta- ja alumiinilevyjä, joiden väliin kasvit tulevat.  Minulla ei rauta- eikä sen kummemmin alumiinilevyjäkään ollut, mutta jostain luin, että kaakelilaatat käyvät. Näin myös jonkun kuvan, jossa laattojen tilalla oli käytetty myös paksua pahvia. 

Korvasin rautalevyt sillä, että tiputin pohjalle ruostuvia nauloja ym. esineitä. En ymmärrä kemiasta höykäsen pöläystä, joten en tiedä onko alumiinilla mikä osuus tuossa reaktiossa, mutta tungin ämpäriin myös yhden alumiiniastian. Jossain ohjeessa minusta ei alumiinia vaadittu, joten saattaa onnistua ilman sitäkin.

*Ämpäri ja/tai kattila + kiehuvaa vettä. Alkuperäisessä ohjeessa pyydettiin keittämään tunti, mutta halusin muokata tätä niin, että sen uskaltaa tehdä lasten kanssa nopeasti ja turvallisemmin. Hyvin onnistui minun kokeiluversiolla, jossa laitoin keitettyä vettä ämpäriin kaikkine lisukkeineen ja jätin sen kesällä tehdessä ulos ja syksyllä ihan pesuhuoneeseen tekemään taikojaan vuorokaudeksi. 

*Kasvien lehtiä ja kukkia. Käy ihan maahan pudonneet, osin maatuneet lehdet (muistathan, että lehdet säilyvät sisällä kauan kun säilytät niitä vedessä). Kesällä voi käyttää tuoreita lehtiä ja kukkia.

*Luraus etikkaa.

*Narua solmimiseen.

Työvaiheet; 

Paperi leikataan sopiviksi paloiksi. Minulla oli pienet, 10x10cm laatat, joista paperinpalat tulivat yli, mutta sain narut kuitenkin kiinni sivuista kiristämällä, joten päätyjen muutaman sentin ylimeneminen ei haitannut.

Kasaa niin, että kasvi tulee kahden paperin väliin ja nämä litistetään laattojen väliin tiukaksi paketiksi. Eli kasaa esim.; laatta- paperi - kasvi – paperi – paperi – kasvi - paperi - laatta ja sido ne tiukaksi nipuksi narulla.

Keitä vettä, lado ruostuvat esineet ja paperi-kaakeliniput ämpäriin ja kaada kuumaa vettä niiden päälle, niin, että kaikki peittyvät. Lisää halutessasi reilu luraus etikkaa (ilmeisesti onnistuu ilmankin).

Siirrä saavi ulos ja anna veden jäähtyä. Itse otin kesällä ensimmäisestä kokeiluerästä yhden laatan pois jo n 8:n tunnin päästä ja kuvioita näkyi jo. Loput avasin vasta seuraavana päivänä. Toisella kerralla sekoittelin ruoste-esineitä ja värivettä kerran värjäyksen välillä, sillä se näytti alkuun kovin laimealta.

Avaa märät paketit varovasti, poista lehdet ja anna papereiden kuivaa rauhassa. Yhdestä kuvasta revin reunat märkänä, kun paperi on vielä haurasta. Näin saa kauniit reunukset vaikka korttiin. Kuivettuaan voi nämä paperit laittaa painon alle, jolloin ne oikenevat. 

Paperit ovat niin uskomattoman kauniita, että näiden katselemista ei malttaisi lopettaakaan! Jokainen kuva on upea, ennalta arvaamaton yllätys! Useissa oli vieläpä niin, että värjäyspapereista tuli toistensa vastaverejä (toiselle puolelle tumma lehti + vaalea tausta, toiselle vaalea lehti + tumma tausta). Jokaisesta lehdestähän tulee siis 2 paperia, joten lapset voivat vaikka tehdä pareittain vaihtokauppoja. 

Niin upeita luonnon omia luontohaamuja!

Olethan vieraillut jo Loruleikkien verkkokaupassa täällä? Joka kuukausi on jokin tuote kuukauden tarjoustuotteena n. -20-25%.

       S s suihkepullo.

       R r raikas vesi.

       Kenet se kastelee NYT?

Niin minä kuin moni muukin on pähkäillyt tänä vuonna helpotusta paahtaviin helteisiin lapsille. Huomioitavana on nyt erityisesti hygienia kaikkien virusten vuoksi.

Helteet ovat toisaalta ihanaa aikaa varhaiskasvatuksessa, mutta toisaalta myös hyvin vaativaa ja mielipiteitä jakavaa. Jokainen tietää kuinka tärkeää ulkoilu on jokaiselle, mutta voiko lapsia viedä ulos jos lämpötila kipuaa yli hellerajan? Jokaisen lasten ihon suojauksesta ja nesteytyksestä on huolehdittava… myös niiden pienten taapertajien, jotka eivät osaa ilmaista janoaan. Toisille vanhemmille on tärkeää aurinkorasvan käyttö, kun toiset toivovat ainoan suojauksen olevan pitkät vaatteet ja sisällä olon (johon on joskus vaikea saada irrotettua henkilöstöä). Osa ei tuo rasvaa ollenkaan… kuinka näiden lasten ihoa suojellaan pitkinä hoitopäivinä paahtavan auringon alla? Lapsi kun ei pysy varjoisassa katoksessa kauaa omaehtoisesti.

Jokainen tietää kuinka vedellä ihon valelu tai kasvojen pesu viilentää hetkeksi itseäänkin, saati lasta. Kokosin muutamia vesivinkkejä sekä tärkeitä huomioita helteiden helpotukseen;

*Uinti viilentäisi luonnollisesti, mutta harvan päiväkodin pihalla on uintimahdollisuus. Pikkualtaat tai matalat vesisaavit voivat olla ratkaisu esim. perhepäivähoitajille pienen porukan kanssa, mutta hygienisyys on näissäkin huomioitava tarkkaan. Kuten myös turvallisuus lasten kanssa, joita ei voi jättää hetkeksikään valvomatta edes pienen vesialtaan äärelle.

*Jalallisia vesileikkialtaita monessa paikassa jo onkin, ja niiden ääressä lapset viihtyvät usein kauan varjossa. Tuskin ketään haittaa vaikka vähän paita tai kesäkengät kastuisivatkin, mutta tämäkään ei ole hygienistä eikä suositeltavaa… etenkään nyt korona-aikaan. Myös pulkat ovat hyviä altaita, jos ei oikeaa allasta ole. Ympärille mahtuu monta lasta ja vesi on helppo vaihtaa tiheästi uuteen.

*Itse hauskuutan lapsia pahimmilla helteillä hetken yllättävällä viileällä sadekuurolla, jonka tuon vesiletkulla sumuttamalla. Kummasti virkistää, kun lapset tepastelevat vuorotellen suihkun alta muutaman kerran ja vaatteet saavat sumutusta kylmästä vedestä. Ensimmäisellä kerralla tämä vaatii apuja kollegalta, että lapset oppivat kulkemaan ympyrää kiertäen jonoon taka kautta, eivätkä lähde säntäilemään takaisin päin ja aiheuta törmäysvaaraa.

*Myös sadetin on huippu pienelle lapsimäärälle, jos käytössä on letku! Meillä omat lapset olivat hyvin onnellisia sadetinhetkeen, jos vanhemmat eivät ehtineet käyttää rannalla.

*Vesileikeistä suosikki on myös ollut isojen traktoreiden ja poljettavien pyörien pesu tiski- tai lumiharjoilla. Ämpäriin vettä reilusti ja traktoreiden pesupiste pystyyn! Kuivaamiseen käy mainiosti vanhat pyyhkeet.

*Erilaiset vesilabyrintit / -putoukset ovat huippuja esim. kiinnitettynä vaikka aitaan. Tähän voi käyttää kierrätysastioita, kuten leikattuja mehu- ym. pulloja, joista voi tehdä kouruja ja putkia vedelle useaan kerrokseen. Alhaalla voi olla veden keräysastiana saavi, kulho tai dyno, josta voi veden kierrättää uudelleen. Muuta kuvaa ei minulla tällaisesta valitettavasti ole kuin ikivanha kuva mehupullojen uudesta elämästä syyssateilla. Jo pelkästään pohjan leikkaaminen yhdestä roskistuomion saaneesta pullosta tuo wow-efaktin vesileikkejä rakastaville vesihirmuille!

*Leveiden pensseleiden ja tiskiharjojen kanssa vesitaide esim. betoniseinään tai lauta-aitaan on myös hauskaa touhua. Vielä hauskempaa on kun maalaa omia tai kaverin paljaita sääriä tai käsivarsia puhtailla pensseleillä! Puhtaalla tiskiharjalla saa kivoja roiskeita niin seinään kuin lapsiinkin. Itse olen antanut ulos monta vuotta leveitä pensseleitä ja tuntuu, että aina ne vain katoavat. Liekö viemäreiden pohjassa vai hiekan alla, mutta nyt arvelin, että kehittelen hammastikusta, superlonista ja narusta kuvissa olevia tupsuttimia ko. touhuun, jos ne löytyisivät paremmin.

*Vesipyssyleikit ovat monien päiväkotien hellepäivien lemppari, mutta niissä on vaarana sotaleikeistä mielensä pahoittavat vanhemmat ja myös usein isojen vesipyssyjen puute.

*Puhtaalla lääkeruiskuilla, pipeteillä tai ilmapallopumpulla ruiskuttelu on pienimuotoisempaa ja kastelee vain vähän kohdetta. Isommilla ruiskuilla saa hauskat roiskeet kun virittelee esim. mustan dynon johonkin pystyyn ja lapset ruiskuttavat voimalla siihen, jolloin vesi räiskyy lähellä olevien päälle kivasti. Luonnollisesti ruiskun täytyy olla puhdas (ei lääkekäytön jäljiltä). Isojen ruiskujen kohdalla kannattaa muistuttaa lapsia, että kenenkään ihoon tai silmään ei sillä voi ruiskuttaa suoraan, koska paine on kova ja voi vahingoittaa toista.

* Helppo, hygieninen ja virkistävä ratkaisu on puhdas suihkepullo täynnä raikasta vettä! Halukkaita lapsia voi käydä ruiskuttelemassa leikkien lomassa tai leikkiä kehittelemääni leikkiä;

Lapset ovat piirissä ja kasvattaja kiertää suihkepullon kanssa lasten edestä. Lausutaan lorua samalla saaden suujumppaa;

S s suihkepullo.

R r raikas vesi.

Kenet se kastelee NYT?

… jolloin siinä kohdassa oleva lapsi saa suihkun. Tässä leikissä ei tarvitse lähteä juoksemaan karkuun, vaan uusi kierros aloitetaan heti perään suihkuttaen lopulta kaikki.

*Sisällä ennen helleulkoilua olisi hyvä perustaa kampaamo, jossa lapset voisivat valita eri värisistä ”hiusväreistä” mieleisensä ja kampaaja suihkuttaisi suihkepullosta leikisti ko. värillä, mutta oikeasti hän suihkuttaa puhdalla vedellä lasten hiukset semimäräksi. Märät hiuksethan viilentävät helteellä huomattavasti päätä ja tekee olon siedettäväksi pitkäksi aikaa.

Värikiharoiden avulla opitaan sivutuotteena värejä ja niiden tilalla voisi myös olla Vanha maalipurkki-leikin pensselit, jos et jaksa omia kiharoita askarrella. Maalipurkkileikin voit tilata täältä itsellesi.

*Kampaamon ohella jalkahoitola on myös yksi hyvä virkistäytymiskeino eikä vaadi kuin istumapaikan ja saavin, johon jalat voi laittaa virkistäytymään vaikka kukkaisveteen. Ajan voi varata jalkahoitajalta puhelimitse tai kirjaamalla nimensä varauskalenteriin.... vai liekö jo sähköinen ajanvaraus käytössä ;) ? Koulutetut hoitajat aina muistavat huolehtia hygieniasta ja vaihtavat veden joka asiakkaan jälkeen!

*Vesi-ilmapallojen heitto on myös perinteinen leikki, mutta sen hankaluus on, että ne on täytettävä sisällä etukäteen ja niitä on oltava paljon. Niinpä tämä hauskuus onkin aikamoista kertakäyttöistä roskaamista, josta syntyy turhaa muovijätettä vain pienen hetken ilosta.

*Jos vesi-ilmapallot täyttää viileällä vedellä, voi niillä kokeilla vesi-ilmapallorentoutusta / -viilennystä pyörittelemällä palloa pitkin lapsen selkää tai raajoja rauhoittavan musiikin soidessa taustalla tai samalla rauhoittavaa satua kertoen.

*Isompia lapsia voi viihdyttää esittämällä vesiämpärin pyöritysohjelmanumeron, jota lapset voivat opetella itsekin tekemään! Samalla voidaan tutkia miksi vesi pysyy ämpärissä ja huomata hitauden vaikutus veden käyttäytymiseen… ja kastua joko tahattomasti tai tahallisesti!

*Jääpalojen sulatus ja argeologien jääkaivaukset on kaikilla varmasti tiedossa olevia hellepäivän vinkkejä kuten myös lelujen uinti-/ pesupäivät. Myös jääpalojen heitto maahan on hauskaa, joskin täytyy varoa jääpalasten sinkoutumista.

*En malta olla vinkkaamatta hellepäivän virkistykseksi myös mökkisuihkua. Meille hommattiin mökille ko. suihku, jossa siis ladattava pää upotetaan vettä täynnä olevaan ämpäriin ja toinen pää toimii käsisuihkuna. Todella kätevä laite vaikka lasten käsivarsien ja jalkojen huuhtomiseen helteellä. Lisäksi heti kasvattajana näin tässä oivan mahdollisuuden kuravaatekautena taloon, jossa ei ole kunnollista kuraeteistä!

Joko olet tykännyt Höplän Täplän loruleikkien facebook-sivuista ja ottanut Instassa seurantaan @loruleikit? Verkkokaupassa on joka kuukausi joku tuote reilussa tarjouksessa, joten käy ihmeessä vilkuilemassa löytyykö jotain kivaa tilattavaa. 

Mikäli itse tykkäät askarrella, voit ostaa tuotteita ladattavina tiedostoina edullisemmin täältä ja laminoida tuotteet itse.

Onko soodamaalaus tuttu? Arvaatko mikä persikan värinen kukkamaljakko on ollut alunperin? Katso lähtötilanne alempaa ja ylläty!!

Törmäsin tähän tekniikkaan Insta-tilillä @kuitetekee sekä löysin netistä videon Maaseudun tulevaisuus-sivuilta ja lähdin innolla kokeilemaan. Ja tunnustan; olen koukussa! Soodamaalauksella voi päällystää ihan mitä vaan ja minkä väriseksi vaan! 

                        

                               

                                           

                            

                                                       

Viime vuonna kirjoitin jutun Ilotulitusriemua ryhmässä yksilönä, jossa oli ideoitu ryhmän yhteinen rakettitaivas, jossa jokainen tekee sen kokoisen ja muotoisen työn kuin ikinä haluaa, mutta työt yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Työvälineitä oli jutussa esitelty useita värien levittämiseen ja tutkimiseen. 

Rakettiaskartelutekniikoihin lisäisin vaihtoehdoksi myös sokerimaalauksen, joka soveltuu myös tummalle yötaivaalle, kun vain tietää muutamat niksit onnistumiseen. Sokerimaalauksen perusperiaatteita on kerrottu jo vanhassa jutussa; Sokerinen yötaivas ja partavaahtoa. 

Sokerilla ja väreillä on ihan oma tahtonsa, joten näistä ei oikein saa selkeästi yksittäisiä raketteja ellei sitten rajaa jo sokerin levitysvaiheessa kullekin raketille omaa aluetta. Tein siitä yhden mallin ja kuten sanoin, että sokerilla ja väreillä on oma tahto, katosi suurin osa työn väreistä yön aikana taivaantuuliin! Olen ihan vain kokemusperäinen asiantuntija, joten varmaa tietoa syistä ei ole... epäilyjä vain. Olisiko sokeriliemen pitänyt olla lämpimämpää vai oliko maalit jo liikaa laimennettuja vai oliko valkoisen osuus liian pieni kun tein maaleja tarpeen mukaan aina lisää tilkan kerrallaan. 

Toki tämä tekniikka soveltuu avaruusteemaan, jos halutaan jäljitellä avaruuden värikkäitä planeettoja ja tähtiä. Värien ja kuvioiden sekoittumisen ihmettelemistä ainakin näissä töissä on riittämiin. Sokerin vaikutus on niin lumoava!

Lista oman kokemukseni pohjalta kuinka onnistut parheiten tumman pohjan sokerimaalauksessa:

-Tee lämmin vahva sokeriliemi, johon liotat sokeria mahdollisimman paljon (mutta toki jäähdytä se niin, että se on vain lämmintä, eikä polta).

-Jos teet tämän sokeriversion ajatuksella, että lapsi rajaa oman työnsä, täytyy tässä rajaus ja leikkaus tehdä ennen sokerin levitystä. Muista kuvata mihin kenenkin työ tulee tai tee piirretty "kartta" eri paperille muodoista. Kokoaminen on yllättävän vaikeaa jälkikäteen.

-Levitä sokeria ohut kerros paperille, jättäen kuitenkin reunoihin vähintään 1 cm alue ilman sokeria estämään värien valuminen pois. Älä kuitenkaan tee suuria lammikoita sokeriliemestä.

-Värien sekoitus (on hyvä jos tämä olisi tehty jo valmiiksi aiemmin); sotke valkoiseen pulloväriin värillisiä pullovärejä max. saman verran (tummia vähemmän, vaaleita enemmän). Sekoita joukkoon joko hiukan vettä tai sokerilientä, jolloin väriliemi on hyvin notkeaa ja pisaroina helposti tiputettavaa. Vaikka työt ovat hyvin värikkäitä, ei itse värejä mene kuin pisaroita, joten älä tee turhaan hirveän isoja määriä. 

-Tiputtele kaiken värisiä väripisaroita sokeriliemeen vierekkäin tai sisäkkäin, jolloin ne lähtevät liikkumaan ja sekoittumaan kauniisti. Huomioi, että tämä prosessi jatkuu vielä hetken, joten odota rauhassa. Voit myös sekoittaa niitä hiukan vaikka hammastikulla tai leikkihaarukalla. Älä sekoita kuitenkaan liikaa.

-Myös kulta- tai hopeapullomaali on näyttävää näissä töissä. Ne tuovat ihanaa kimallusta. Toki myös siroteltava kimalle tarttuu hyvin sokeriin, mutta siinä on aina muistettava, että kimalletta ei saa joutua viemäreihin ja se on turhaa mikromuovia, mitä tulisi välttää!

-Jos väri jää paikoilleen kasaksi, on se liian jäykkää -> lisää siihen pisara vettä tai sokerilientä.

-Jos väri ei erotu taustasta -> lisää siihen valkoista.

-Jos värit eivät lähde sekoittumaan ollenkaan, voit kokeilla tiputtella väriin lisää sokerilientä. Sokeriliemi voi myös olla liian laimeaa.

-Jos kaikki väri karkaa keskellä olevaan lammikkoon, on sokerilientä liikaa. Sitä voi koettaa imeyttää talouspaperiin.

-Kun laitat työt kuivamaan, koeta asettaa ne tarkasti vaakatasoon. On nimittäin kerran jos toisenkin valunut maalaustelinettä pitkin tahmeaa väri-sokerilientä lattialle yön aikana. 

-Anna töiden kuivaa rauhass- mieluummin useampi päivä jos yhtään näyttää, että jostain vielä voisi valua lientä seinälle asetettaessa. Kuivauskaapin laimea lämpö edesauttaa kuivamista, mutta muista varoa valumia!

-Jos maaleja jää, voivat lapset maalata lopuilla väreillä omia pikkutöitä tai yhden yhteistyömaalauksen. Lapsista on hauskaa ihan vain kopsutella loput maalit mustalle kahden pensselin avulla tai räpsytellä nopealla käden liikkeellä esim pensselistä, jolloin pisarat tuovat ihanan tähtitaivasefektin maalaukseen.

Lapset rakastavat majaleikkejä, eikö? Isoja kankaita viritellään pöytien päälle ja aina on ongelma kuinka ne saisi pysymään paikoillaan ja lopulta aina joku vetää seinät alas ja riita on valmis. Tekisi mieli laittaa painava kirjapino pöydän päälle, mutta se on liian vaarallista. Missä niitä pyykkipoikia taas olikaan? Miksi tämä kangas on niin liukas?

Tässäpä ratkaisu, jonka idean olen aikoinani nähnyt ensimmäisessä työpaikassani 90-luvulla ja kauan haaveillut tekeväni sellaisen. Alkuperäisessä pöytämajassa oli jopa hienot käärittävät ikkuna- ja oviaukot, jos oikein muistan.

Muutamia vuosia sitten meillä oli majaleikkejä rakastava porukka ja lisäksi ryhmässä lapsi, joka rakasti ompelua. Hän ompeli jo kotona äidin kanssa vaatteita ja niinpä sain kuin sainkin tehtyä silloisen ryhmätilan pöydälle tämän tyköistuvan majan.... lasten kanssa yhdessä tietenkin. Olen ollut aina hoitaja, joka tuo tarvittaessa porakoneen, höyläpenkin + sahan tai ompelukoneen lasten käytettäväksi. Monelle lapselle jopa terävän veitsen käsittely on jo elämys, saati oikean porakoneen käyttäminen! 

Minä olin silloin valinnut useita, tähän projektiin soveltuvia kangasvaihtoehtoja päiväkodin kangasvarastosta, kävimme yhdessä ompelukoneen lainaan naapuripäiväkodista ja kokoonnuimme pienryhmän kanssa suunnittelemaan majaa. Mietimme minkä muotoisia sivut ovat ja tutustuimme isoon viivottimeen ja opettelimme tekemään suoraa viivaa paperille sillä. Käänsimme pöydän reunan lattiaa vasten ja vertasimme lapsen pituutta pöydän sivujen pituuksiin. Mittaamistahan voi jatkaa enemmänkin toiminnassa eri keinoin, jos se lapsia kovasti innostaa.

Lapset valitsivat kullekin sivulle haluamansa kankaan, mittasivat "katon" ja "seinien" mitat ja leikkasivat kangasta itse sen minkä jaksoivat. Saumanvarat täytyy muistaa lisätä tietenkin aina joka saumaan. Minulle jäi kyllä niin leikkaamista kuin ompeluakin itsekseni tehtäväksi; sen verran iso projektimme oli.

Laitoimme nuppineulat yhteen saumaan kerrallaan ja halukkaat saivat huruutella matalan pöydän ääressä ompelukoneella suoraa ommelta, opetellen samalla polkimen käyttöä. Turvallisuus otettiin huomioon tarkoilla ohjeilla ja sillä, että minä istuin lapsen takana ja ohjasimme yhdessä kangasta minun käsi lapsen käden päällä (kaikki eivät uskalteneet edes laittaa käsiä neulan lähelle). Mutta lapsi polki poljinta, ja se oli tärkeintä! Joku sanoikin, että ihan kuin pääsisi ajamaan autolla! Jarru toimi tässä autossa nostamalla jalkaa polkimelta ja neulojen lähestyessä olikin tosi tärkeää kuunnella tarkkaan ohjeita milloin täytyy alkaa hiljentää ja "jarruttaa".

Yhdelle sivulle ompelin lopuksi yksinkertaisen halkion oveksi ommellen sen saumat sisään. Aika ei riittänyt tekemään hienoja ikkuna- ja oviaukkoja. Olin hyvin onnellinen, että lapset valitsivat läpinäkyvän, ohuen valoverhokankaan yhdelle sivulle, sillä sitä kautta pysyy hyvin kärryillä mitä majassa tapahtuu. 

Maja on kulkenut mukanani nyt useamman vuoden... välillä unohtuen kaapin perukoille, välillä ollen tiheässäkin käytössä. Saman kokoista pöytää ei enää ryhmätilassa ole, joten maja ei istu aivan täydellisesti mihinkään käytössä olevaan, mutta pysyy se ainakin paremmin paikallaan, kuin pelkkä kangas.  Oviaukkokin on jo hiukan revennyt, mutta ei se ole asukkeja haitannut. Hyvän majan teimme lasten kanssa... lasten tarpeisiin! Toivottavasti joku jossain päin Suomea innostuu tekemään myös vastaavan lasten iloksi.

Haluatko pysyä ajan tasalla Loruleikkien uusimmista ideoista? Tykkää Höplän Täplän loruleikkien Facebook sivuista ja ota seurantaan instassa #loruleikit, jolloin saat uusimmat päivitykset heti. 

Kurkkaa myös verkkokauppaan täältä, löytyisikö vaikka ladattavista liikuntakorteista lisää piristystä päivittäiseen lasten liikkumiseen tai löytyykö peleistä ja leikeistä joku uusi, innostava odotteluleikki ryhmällesi.

Askartelimme joulun alla päiväkodilla kaikille lapsille jokaisen itsesuunnitellun ja -tehdyn tontun ja tulikin tosi erilaisia ja eri materiaaleilla tehtyjä upeita, omanlaisia luomuksia. Osa teki vartalon vesi-ilmapallon päälle silkkipaperilla, osa teki wc-paperirullatontun ja osa pahvista. Hattuina oli jopa kastanjan kuoren puolikkaita.

Yksi hellyttävimmistä oli tonttu, jonka tekijä halusi tehtävän tontun tooooosi pitkäksi. Ideoimme yhdessä pitkän kartonkitontun, josta tuli upea!

Tein itselleni myös kotona ”Pitkäsen tonttuperheen”, jossa on eri kartongeista tehtyjä tonttuja. Mm. minun vierastamasta materiaalista; aaltopahvista tuli tosi kiva tonttu. Usein aaltopahveja kertyy päiväkotien hyllyyn eikä niitä osata oikein käyttää. Tässä hyvä vinkki aaltopahvien hyödyntämiseen. 

Kaikissa kovissa kartongeissa on hyvä ymmärtää kartongin ”kuitusuunta” ja kuinka se selvitetään. Se määrää kummin päin tonttu kannattaa leikata. Tässä ohjeistusta aiemmasta postauksestani;

Ota kiinni ison kartongin lyhyemmän sivun nurkista ja taita kartonki esim pöytää vasten kevyesti rullalle niin, että nurkat lähenevät toisiaan. Älä tee kuitenkaan taitosta kartonkiin.

Avaa kartonki ja tee sama testi pitkällä sivulla ottaen suunnilleen saman mitan käsien väliin kuin aiemmin (ei siis koko pitkää sivua). Tunnet kuinka toisin päin kartonki taittuu paremmin ja kaari on pienempi ja toisin päin se haraa vastaan ja kaari on laajempi. Kortti kannattaa leikata siis niin päin, että taite tulee saman suuntaisesti kuin kartonki taittui helpommin = kuitusuunnan mukaisesti.

Helpointa on tehdä pitkä tonttu leikkaamalla teräväkulmainen kolmio, jossa alaosa on reilut 20cm leveä, korkeus mielen mukaan, esim. 30-40cm) ja pitkät sivut hiukan leveämmiksi (liimausvara). Kun olette saaneet kierrettyä kartongista kartion (saattaa joutua hiukan ”murtamaan” kuitusuuntia), kannattaa laittaa kuminauha/kuminauhoja tai ponnareita pitämään kartonki kartiona, jolloin lapsi saa liimaa reunojen alle. Pyykkipojat ovat myös hyviä apuvälineitä puristamaan kartonkia toisiinsa ainakin ala-sekä yläreunasta tonttua. Kiinniliimautuminen ei vie kovinkaan kauaa, jos saatte kunnolla osat puristettua yhteen.

Sillä välin voi suunnitella tonttua muutoin ja valmistaa esim. kasvot erilliselle valkoiselle paperille tai lisätä kimalletta hattuun. Pumpulista saa nätisti partaa. Kasvojen yläpuolelle laitoin sitä myös hatun reunustaksi. Alareunaa täytyy leikata, että tontun saa pysymään pystyssä. Mikäli näitä tekee ryhmässä useampi lapsi, suosittelen melkein liimaamaan jokaisen omalle kartonginpalalle, sillä esiin laittaessa nämä ovat tosi herkkiä kaatuilemaan a tekemään domino-efektin, joten säästää hermoja jos jokainen seisoo omalla alustallaan.

Lasten tekemiin tonttuihin ei minulla ole julkaisulupaa, mutta "perhe Pitkäsellä" sain kuvattua vinkiksi teille aikoinaan netistä nappaamani idean, joka aiheutti ihmetystä lapsissa. Teemana meillä ryhmässä on ollut viime aikoina mielikuvituksen, leikillisyyden ja sadun maailma. Osalle lapsista... yhä enenevässä määrin, on haastavaa heittäytyä leikkiin ja käyttää mielikuvitusta leikissä. Niinpä järjestin heille yllätyksen, jossa oli ripaus sadun taikaa.

Kyllä lapsilla oli ihmettelemistä aamulla, kun heidän itse tekemänsä tontut olivat jähmettyneet pöydällemme piparikulhon ympärille, vaikka ne oli jätetty ikkunalaudalle edellisenä päivänä . Yksi jopa roikkui piipunrassikädestään kulhon reunalla. Ryhmän puhelimesta löytyi myös öisiä kuvia, joissa tontut olivat sohvalla taskulamppujen valossa kirjaa lukemassa sekä autoleikeissä mm. sulloituneena parkkitaloon ja leikkibussiin!

Tuona päivänä vietimme lasten suunnittelemaa tonttukoulua haastatteluineen ja pajoineen. Yhdessä pajassa lapset saivat keksiä mitä kaikkea tontut olivat yön aikana tehneet. Kanatkin ovat olleet bilettämässä kuulema! Aivan huikeita tarinoita lapset keksivätkin!

Muutama vuosi sitten meillä oli yö-projekti, jolloin lapset mm. toivat omat pehmonsa hoitoon päiväkotiin yöksi. He rakensivat pesiä niille ja tekivät ruokia ja mm. poppareita revityistä ja rypistetyistä papereista viikonlopun herkuiksi.

Maanantaina kun tulimme ryhmätilaan, olivat pehmot heitelleet poppareita lattialle ja ne nukkuivat nukensängyssä. Puhelimessa oli kuvia heidänkin yöllisistä seikkailuistaan. Pehmot olivat juhlineet synttäreitä, maalanneet sekä soittaneet soittimilla sekä lukeneet myös kirjaa lampun valossa ja näistä kaikista löytyi puhelimesta kuvat ihmeteltäväsi. Hyvin johdatti lapsia mielikuvituksen maailmaan ja keksimän omia tarinoitaan mitä yöllä olisi tapahtunut. 

SEIKKAILUNTÄYTEISTÄ JOULUNAIKAA LORULEIKKIEN SEURAAJILLE!

Joko olet tykännyt Höplän Täplän loruleikkien Facebook-sivusta tai onko instassa seurannassa #loruleikit? Verkkokauppaan pääset kurkkaamaan täältä.