Höplän Täplän blogi
Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Höplän Täplän blogi

Verkkokaupan ohella Höplä Täplä päivittää blogiin mm. vinkkejä myytävien pelien ja leikkien käyttömahdollisuuksista sekä kerää ideapankiksi myös muita ajankohtaisia sekä käytännönläheisiä tarinoita/ ohjeita /toimintavinkkejä päiväkotiarkeen liittyen (esim. lasten kanssa toteutettavia taidetekniikoita). Kierrätys ja luonto ovat suuressa roolissa postauksissani. Kaikki ideat eivät ole omiani, vaan netissä kauan aikaa kiertäneitä vinkkejä, joita olen toteuttanut lasten kanssa joskus ja haluan tuoda ne tänne vinkkipankkiin helposti löydettäväksi.

Lisää vinkkejä löytyy lyhyemmistä postauksista Facebookista (Höplän Täplän loruleikit) sekä Instagramista (@loruleikit).

Blogitekstit kertyvät vuodesta toiseen vuodenaikojen kierron mukaan niin, että tuorein postaus on ylimmäisenä. Suosittelen siis selaamaan kaikki jutut, jos esim. etsit talveen liittyvää vinkkiä. Osa teksteistä toki ei rajoitu vuodenaikaan vaan sopii muokattavaksi luovasti milloin tahansa (esim eri kuvataidetekniikat). Hyödyntäkää niitä luovasti aina oman lapsiryhmänne mielenkiinnon kohteiden mukaan!


11 - 20 / 50 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Kauraa ja partavaahtotonttuja

Lue koko viesti: Kauraa ja partavaahtotonttuja

 

 

 

Kaura ja partavaahto linkittävät nämä muutamat jouluaskartelut yhteen.

 

Halusin tuoda kauran kauneuden esiin ja toteuttaa muutaman askartelumuiston. Ja saahan siitä hyvän tutkimusprojektin kaurapuuron alkulähteille.

 

 

Tänä syksynä keräsin takapihan ja lähimetsän tuohiaarteita ja sammalta vanhoista, maatuvista puista (sammaltahan ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa) ja tein pienen asetelman. Tonttu kuvassa on käpytonttu, mutta sen pää ja parta onkin tehty kiinteästä partavaahto-liima seoksesta! Saa kätevästi pään ja parran samalla kertaa.

 

 

Vanhasta jutusta "Sokerinen yötaivas ja partavaahtoa" saat enemmän tietoa partavaahdosta askartelussa. Muista, että vaahto kutistuu kuivaessaan ja että sekoitusastioita ei saa pestä lavuaarissa vaan ne on pyyhittävä paperiin, ja paperi (tai koko kippo) on laitettava roskiin. Kastanjahattukin olisi istunut tosi upeasti hatuksi, mutta ne jäivät valitettavasti kaikki työpaikalla viikonlopuksi, jolloin näitä tein.

 

 

"Kirjeenä" on maasta kerättyä tuohta ja toki kaikkea muutakin luonnossa irrallaan olevaa materiaalia voi hyödyntää lapsen oman maun mukaan. Alustaakaan ei tarvitse, jos on isoja tuohenpalasia käytössä, kuten minulla oli. Pullovaloilla ja ehkä tekolumella voi viimeistellä vielä tunnelman.

 

 

                                                                                 IMG_20201213_143658_Small

 

 

Niin kaura kuin käpykin antavat myös pikkututkijoille mahdollisuuden ihmettelylle ja tutkimiselle. Miksi käpy avautuukaan kuivassa ja taas veteen tiputettaessa sulkee suomunsa? Myös kauran jyviä on jännittävää availla ja näin päästä kaurapuuron alkujuurille. Netistä löytyy tietoa millaisen matkan jyvä tekee ennen kuin se päätyy aamupalalautaselle.

 

                                  IMG_20201213_171832-01_Small_2

 

Kaurasta saa tehtyä myös kauniita esim. sydäntauluja kartongille. Lapsi voi piirtää oman sydämen ja siihen voi vaikka liimata lapsen kuvan tai pienen kädenjäljen tai kirjoittaa hyvän joulun toivotuksen kera kaurakimpun. Eikä muodon tarvitse olla tietenkään sydän. Lapsi voi suunnitella muodon itse.

Kaura on helppoa leikattavaa pienelle lapselle joka osaa käyttää saksia. Voin kuvitella kuinka moni lapsi nauttii ensin kauran silppuamisesta ja sitten osien liimaamisesta itseleikkaamalleen kuviolle... kimalleliimalla tai ilman (mieluummin ilman luontoa säästäen).

 

                                                                         IMG_20201213_172044_2_Small

 

Hyödynsin tietenkin partavaahdon lopun ja tein muutaman hauskan vaahtotontun aalto- sekä tavan pahville. Tuli aika veikeitä, mutta lasten tekeminä varmasti sata kertaa ihanampia! Näitä voisi vaikka käyttää pakettikortteina tai liimata kortteihin.

 

                               IMG_20201213_144405_2_Small

 

Verkkokaupassa loruleikit.fi löytyy mm. loru- ja liikuntakortteja sekä pelejä ja leikkejä rikastuttamaan varhaiskasvatuksen arkea. Loruleikit löytyy Fasebookista; Höplän Täplän loruleikit ja Instagramista; loruleikit.

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kesäkukkaloistoa

Lue koko viesti: Kesäkukkaloistoa

 

The Best Ideas For Kids sivustolla näin minusta kivan idean, jota hiukan jatkojalostin ja jonka tänne ideapankkiin haluan nostaa. Nämä askartelut kaikessa yksinkertaisuudessaan tuovat taas todella monen vasun osa-alueen oppimista ja ovat ajankohtainen juuri nyt, kun kesäkukat ovat runsaimmillaan. Nämä ovat nopeita ja helppoja valmistella ja materiaalin puutteesta ei tekeminen ainakaan jää kiinni.

 

Poikkeusjärjestelyiden takia päiväkodeissa onkin suositus toimia luonnossa mahdollisimman paljon pienryhmien kanssa. Nappaa siis tästä kiva luontopuuhaidea; ota kassiin pahvia, tusseja rajausta varten, väriliituja, sakset ja joku piikki reiän tekemiseen ja ei kun luontoon lasten kanssa etsimään loput materiaalit. Valokuvaus kukkaseppeletyöhön vaatii toki hiukan etukäteisvalmisteluja, joten touhua riittää kahdelle päivälle. Kuvat voi ottaa edellisenä päivänä aamu-ulkoilussa tai retkeilyn lomassa ja tehdä tulostukset sekä liimaukset valmiiksi iltapäivällä seuraavan päivän kukkaretkeilyä varten.

 

 

KUKKARUUKKU;

Itse koen välillä, että piirtäminen ja värittäminen jää jotenkin monelta lapselta oppimatta tai vähäiseksi, jos siihen ei itsellä ole kiinnostusta. Tässä työssä voi ensin opetella piirtämään ja koristelemaan yksinkertaisia kukkaruukkuja pahville. Malleja voi katsoa vaikka netistä ja yhdessä miettiä kuinka helposti viivoja ja kaaria piirtäen muodostuu halutunmuotoinen ruukku. Voi vaikka harjoitella piirtämistä kepillä maahan; haluaako lapsi korkean vai matalan ruukun tai pyöreäreunaisen vai kulmikkaan? 

 

Pahviksi käy vaikka muropaketista leikattu pala tai kierrätykseen vietävän, puhtaan pahvilaatikon sivu. Väriliiduillekin saa tässä työssä käyttöä ja jos omistatte erilaisia liituja, voi niiden jälkiä kokeilla pahville. Osa minun malleista on väritetty akvarelliliiduilla, joissa väri leviää ihanasti kun hiukan märällä pensselillä kastelee väritettyä aluetta.

 

Myös erilaisia kynäotteita ja värittämistekniikoita voi opetella; kynä- tai nyrkkiotteella tarkkaa värittämistä hennosti tai voimakkaasti sekä liidunpalalla lappeellaan väritystä, jolloin lapsi näkee kuinka nopeasti saa esim. taivaan väritettyä. Isommille voi myös opettaa kuinka tummemmalla liidulla saa reunoihin kivan tummennuksen värittämällä voimakkaasti yli reunan.

 

                                                 IMG_20200709_111121_Small

 

Hauskin vaihe lapsista on varmaan rei’ittää pahvi terävällä piikillä, esim. naskalilla. Huomaa tässä, ettei lapsen sormat tai polvi ole alla. Tämän voi hyvin tehdä vaikka nurmikkoa vasten. Reikiä voi joko tehdä ruukun sisään tai ruukun yläpuolelle haluamansa määrän.

 

Kun ruukku on väritetty ja reiät tehty, voi lapsi kerätä mieleisiään kukkia ja pujotella niitä reikiin muistaen keräämisessä jokamiehenoikeudet ja hyvät tavat – toisten pihoilta ei saa poimia kukkia. Myös myrkyllisyys on hyvä muistaa (esim. niittyleinikki, kielo, myrkkykeiso...). Toki lapset eivät kasveja syö, mutta mieluummin välttäisin vähänkään epäilyttävien kasvien koskettelua ja pysyisin lasten kanssa vain varmoissa lajeissa. Sakset ovat hyvä apuväline kukkien siistiin leikkaamiseen. Ja luonnollisesti kukkia nimetään kerättäessä.

Kukkien varsista kannattaa poistaa ylimääräiset lehdet ennen pujottamista ja varmistaa, että reikä on sopivan kokoinen kukan varrelle. JOs mukana on puukynä tai mustekynä, saa sillä isonnettua reikää kätevästi tarvittaessa.

 

                               IMG_20200706_202054_SmallIMG_20200707_174529-01_Small

 

Lopuksi kannattaa antaa lapsen ottaa valokuva luomuksestaan, sillä ilman vettähän kukat eivät kauaa säily nättinä (miksi ei - hyvä oppimisen aihe tämäkin!) Minulla oli ajatus, että jätän kukkiin niin pitkät varret, että ne saisi pahvin taakse lasiin ja veteen, jolloin taideteokset voisi viedä sisälle pidemmäksi aikaa. Ajatus kaatui kuitenkin siihen, että kukat ovat aika itsepäisiä, eikä ne enää asettuneetkaan hyvin etupuolelta, kun varret sain takaa veteen.

 

MATIKKATEHTÄVÄ;

Tämä tehtävä on tosi nopea tehdä usealle lapselle valmiiksi metsäretkille. Numerot 1-5 pahvin palalle sivuun ja yhtä monta reikää viereen ja lapsi etsii erilaisia kukkia numeron osoittaman määrän. Selkeyttä saisi lisää jos viivoittaisi vielä numeroiden välit.

Tässä tehtävässä voi lapsen pyytää miettimään myös kukkien kokoa; kannattaako jättikukkia laittaa kohtaan, jossa on vähiten tilaa ?

 

                                                                  IMG_20200707_232350-01_Small

 

Laskekaa yhdessä kukat jokaisen lapsen tehtyä tehtävän ja muistelkaa kukkien nimet; näin tulee kertausta niistäkin. Kukkien tunnistamiseen hyvä sovellus on PlantNet.

 

VALOKUVAAN KUKKASEPPELE;

Näistä tuli minusta tosi hauskoja! Omat lapseni ovat jo isoja, mutta luvan kanssa skannasin heidän lapsuuskuviaan mallitöihin.

Lasten kanssa päiväkodissa saat tästä hyvän parityöskentelyhetken kasvattaen tvt-osaamista ja digilaitteiden käytön osaamista.

*Kuvattavalta on kohteliasta pyytää lupa kuvan ottamiseen.

*Opetellaan kuvanottamisen periaatteet; paikka, valo, kohdistaminen, etäisyys, tarkennus, ilmeet jne…

*Kuvan muokkaaminen; esim. suurentaminen, rajaaminen tai mustavalkoiseksi muokkaus, jolloin on hyvä puhua mediakriittisyydestä (kaikki kuvat eivät vastaa todellisutta).

*Kuvan tulostus, jonka jälkeen se voidaan leikata ja liimata pahville.

 

                                              IMG_20200708_114039-01_Small

 

Taas tarvitaan reikiä kukkia varten ja on kyllä aika ilkeää tehdä niitä lapsen otsaan, mutta kun kukat ovat paikallaan, haihtuu paha mieli kauneuden tieltä. Nämäkin kannattaa valokuvata vielä tuoreeltaan.

Huomaa, että lapsi voi myös haluta tehdä kukista kaulakorun tai kuvata käden ja siihen sormuksen tai rannekorun kukista. Kynnetkin voisi lakata kuvaan vaikka maalilla tai värittää kasveilla ;).

 

                                  IMG_20200707_172112-01_Small

 

MUUTAMA YLEINEN VINKKI ONNISTUMISEN VARMISTAMISEKSI;

 

-Huomioi heinäallergikot heinikkoisilla pelloilla liikkuessa!

-Älä kerää kukkia sateisella kelillä, sillä märkä kasvi turmelee pahvin ja erityisesti tulostetun kuvan.

-Jos keräät kasvit etukäteen maljakkoon veteen, kuivaa varsi paperiin ennen pujottamista, ettei tulostettuun kuvaan tule vettä (pilaa heti kuvan).

-Kukkia sisään tuotaessa on hyvä muistaa, että kasveissa on aina pikkuötököitä, vaikka näyttäisi, ettei niissä ole.

-Pahville kuvaa liimatessa huomioi liiman märkyys. Jos liimaat vetisellä liimalla, kuva rypistyy paperin kostuessa ja hajoaa helposti jos lähdet muuttamaan paperin asentoa jostain kohtaa. Suosittelen puikkoliimaa tai ohutta kerrosta kiinteää Erikeeperiä reunoihin ja kukkien kohdalle ja niin, että annat paperin kuivaa rauhassa ja kutistua takaisin.

-Seppeletöissä älä tee reikää liian lähelle silmiä, etteivät silmät peity kukkien alle.

- Myös mustavalkoiset kuvat ovat ihania, jos ei väritulostinta ole käytössä.

-Kaikki nämä pohjat voi säilyttää ja tehdä uudelleen ja uudelleen erilaisia asetelmia ja tehdä niistä vaikka näyttelyn, jos lapset innostuvat!

-Muista kukkien käsittelyn jälkeen pesettää kaikilta kädet.

 

 

Joko olet kurkannut loruleikkien verkkokauppaan täältä? Varaudu alkavaan, uuteen kauteen tilaamalla hauskoja, pedagogisia työvälineitä työtäsi helpottamaan.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Liikettä lisää leikeillä

Lue koko viesti: Liikettä lisää leikeillä

 

Itse tykkään käyttää lapsiryhmän kanssa perinteisiä ”pikkuhetken odotteluleikkejä”, kuten Talonpoika, Maalipurkki, Kätken kätken kiveä, Myrkkysieni jne… Lapset rakastavat niitä ja odottavat kiihkeästi omaa vuoroaan ja lisäksi jokaisessa pelissä on oma pedagoginen tavoite mitä opetellaan. Usein nämä pelastavatkin lyhyitä odottelutilanteita ryhmässä.

 

Nykyään on näkynyt somessa paljon eri lautapeliä muunneltavan liikunnallisiksi leikeiksi, jonka johdosta olen itsekin miettinyt näille perinteisille sisäleikeille liikunnallisia muunnelmia. Ja vieläpä niin, ettei muut leikkijät ole passiivisia odottajia, vaan kaikilla leikkijöillä olisi liikettä mahdollisimman paljon.

Lisäksi näillä esitellyillä leikeillä harjoitellaan mm. värejä, keskilinjan ylitystä, käsitteitä ylhäällä /alhaalla, rytmiä ja liikettä tiettyyn suuntaan samalla lorua sanoen, muistia, ohjeiden kuuntelua, vuoron odottamista, keskittymistä, toisten huomioimista, vastauksen salassapitoa, reaktionopeutta, laskemista jne, jne… Yksinkertaisia leikkejä, mutta yllättävän paljon ulottuvuuksia.

Luonnollisesti uuden leikin ja sen sääntöjen opettelu vie oman aikansa, joten etenkin pienillä kannattaa opetella yksi leikki kerrallaan ja leikkiä sitä useamman kerran, jolloin leikin leikkiminen sujuvoituu lasten oppiessa toimimaan ilman ohjeistusta.

 

 

Liikunnallisuuden lisääminen on varmasti jokaisen kasvattajan tavoitteena ja vasun ”kasvan, liikun, kehityn” osa-alueen osuutta pyritään kasvattamaan monin keinoin joka päivään. Mikäli lapset innostuvat näistä, voi aamu- ja iltapäiväulkoiluihin saada vauhtia kaikkina vuodenaikoina, myös talvella. Leikit soveltuvat leikittäviksi niin salissa kuin ulkonakin. Nämä eivät myöskään vaadi paljoa välineistöä eikä etukäteisvalmisteluja. Joihinkin leikkeihin on loruleikkien verkkokaupassa valmiiksi tehdyt osat, kuten maalipurkin pensselit ja kätken kätken kiveä - leikin kimallekivi ja sen säilytysrasia. Lakkaan kaikki kivet, joten näitä voi käyttää myös ulkona esim. syksyllä hanskojen kanssa ilman pelkoa värjäämisestä.

 

Kesäkuun alussa jo julkaisinkin idean maalipurkkileikin liikunnallisesta versiosta, mutta jatkoin ideointia muihinkin leikkeihin, joista esittelyt alla:

 

Vanha maalipurkki (/Maali, maalipurkki);

Pelaajat seisovat piirissä, yksi pelaaja valitaan maalariksi, muut ovat kannustajia. Lapset keksivät kannustajille vuorotellen liikkeen, mitä kaikki piiriläiset tekevät lorun ajan; esim. x-hyppy, tasahyppy, pyöriminen, kyykky…. Liikkeen keksijä voi vaikka aluksi kasvattaja, myöhemmin se, joka on ed. kierroksella ollut maalari.

 

Maalari valitsee 2 väripensseliä ja juoksee piirin ulkopuolella muiden kannustaessa lorun ajan liikkuen sovittua liikettä.

 

Vanha maalipurkki (/Maali, maalipurkki),

olan takaa kurkki.

Punainen vai keltainen,

pensselin on väri sen (/pensseli on värinen)?

 

Kun loru loppuu, maalari nostaa jomman kumman maalipensselin valitsemansa pelaajan pään yläpuolelle. Muita pelaajia voi muistuttaa, etteivät he paljasta oikeaa vastausta.

Mikäli pelaaja arvaa oikein, hän vaihtuu juoksemaan, mikäli väärin, sama juoksija jatkaa (tai mikäli haluat korostaa tasapuolisuutta, voi arvaaja siirtyä maalariksi joka kierroksella vaikka vastaisikin väärin). Joka kierroksella maalari saa valita haluamansa väripensselit, jolloin värejä kerrataan laajasti leikin lomassa kaikkien kanssa.

Maalipensselit voit halutessasi ostaa valmiiksi tehtynä verkkokaupasta täältä.

                                      

                      IMG_20200615_193255-01

 

Kätken kätken kiveä;

Pelaajat seisovat joko piirissä tai rivissä. Valitaan 2 lasta keskelle (toinen arvaaja, toinen piilottaja). Piilottaja piilottaa selän takana kultakiven jompaan kumpaan nyrkkiin ja sanotaan yhdessä loru kaikkien hyppiessä rytmissä haarahyppyjä ja samalla ristien suljettuja nyrkkejään edessä (keskilinjan ylitystä).

Tai leikin voi leikkiä niin, että valitaan vain yksi piilottaja, joka lähtee juoksemaan rinkiä muiden hyppiessä lorun tahtiin. Lorun loputtua hän pysähtyy lähimmän lapsen luo, joka arvaa kummassa kädessä kivi on.

 

Kätken kätken kiveä,

sotken, sotken savea.

Arvaa missä kullan kallis kivi on?

 

Lorun loputtua arvaaja arvaa kummassa piilottajan nyrkistä kivi on. Tässä voi isompien kanssa kerrata oikeaa ja vasenta, mikä on haastavaa, sillä pelaajat ovat vastakkain ja kädet ovat ristissä.

 

Kimaltavan kiven sekä säilytysrasian voit halutessasi ostaa valmiiksi tehtynä verkkokaupasta täältä.

 

                       IMG_20200614_153316_Small

 

Myrkkysieni;

Arvaajaksi valittu menee kuulomatkan päähän, jolloin muut valitsevat yhdessä muista lapsista myrkkysienen. Leikkijät jakautuvat ympäristöön niin, että ympärillä on tilaa hypätä. Sovitaan liike, jota kaikki suorittavat; esim. hyppiminen yhdellä tai kahdella jalalla, haarahypyt, venyttelyt, paikallaan juoksu, polvennosto jne… Muut suorittavat liikettä ja pyydetään arvaaja paikalle. Hän pysäyttää jonkin leikkijöistä ja kysyy; ”Oletko myrkkysieni?” Muut jatkavat liikettä koko ajan ja laskevat ”hyvät sienet”. Jos arvaaja ei osunut myrkkysieneen, pysäyttää hän seuraavan liikkujan jne…

Kun myrkkysieni on löytynyt, muut lopettavat oman liikkeensä, kerrataan montako "hyvää sientä" löytyi sekä vaihdetaan myrkkysieni, arvaaja ja liike.

Tämä on siitä tehokas liikunnan lisääjä, että muut osallistujat eivät odota passiivisina vuoroaan vaan liikettä tulee kaikille paljon. Pyörimisliikettä kannattaa välttää, sillä viimeiset pyörivät tosi kauan, joten pää menee aivan pyörälle.

 

 

Missä asuu talonpoika;

Valitaan arvaaja ja piilottaja, jotka siirtyvät keskelle. Muut leikijät jakautuvat ympärille niin, että heillä on tilaa. Arvaaja kääntyy poispäin, jolloin piilottaja piilottaa jonkin pienen esineen (kivi, iso hamahelmi, nappi...) joko ylempään nyrkkiin, alempaan nyrkkiin tai esim. jalkansa alle ja asettaa nyrkit päällekkäin näkyviin. Arvaaja kääntyy. Piilottaja vaihtaa päällekkäin olevien nyrkkien paikkaa pystysuunnassa lorun ajan. Kaikki muut leikkijät lausuvat lorun rauhallisesti ja liikkuvat sen mukana esim. näin;

 

Missä asuu talonpoika -rytmissä marssimista

ylhäällä -noustaan varpailleen kurkottaen käsillä ylös

vai alhaalla -mennään kyykkyyn

vai onko se muuttanut kokonaan pois? -hypätään eteen tai taakse päin tasahyppy

 

Arvaaja arvaa sanoen ”ylhäällä” tai ”alhaalla”, jolloin käsitteet tulevat sanoitetuksi ja selkeämmin opittua kuin vain osoittamalla kädellä. Vaihdetaan arvaaja ja piilottaja.

 

Muunnos; Lasten osallisuutta saat leikkiin niin, että jokainen arvaaja saa valita talon asujan mielensä mukaan esim; ”Missä asuu dinosaurus?” tai ”Missä asuu pikku mato?”

 

 

Kili, kilipukki;

Leikkijät asettuvat isoon piiriin väljästi (tilaa leikkijöiden välissä, ettei tule törmäyksiä). Ensimmäisellä kierroksella kilipukkina on kasvattaja. Aloitetaan lukea lorua rytmissä hyppien niin, että kilipukki on piirin keskellä kohti leikkijöitä ja osoittaa kädellä joka sanan kohdalla yhtä leikkijää edeten järjestyksessä piiriä eteenpäin.

 

Kili, kilipukki,

vanha vuohiukki.

Kuinka monta sarvea,

sinulla on tallella?

 

Lorun loputtua pysähdytään ja annetaan kohdalle sattuneelle lapselle aikaa hetken miettiä mielessään luku yhdestä viiteen (ei sanota sitä ääneen ainakaan isompien leikkijöiden ollessa kyseessä). Lasketaan yhdessä hitaasti numerot ”yksi, kaksi, kolme…” Kun sanotaan se luku, jota arvaaja mietti, hän lähtee nopeasti kohti kilipukkia ja yrittää ehtiä koskettaa kilipukkia ennen kuin hän pinkaisee karkuun piirin ulkopuolelle. Vaatii kilipukilta tarkkuutta ja reaktionopeutta ja hänen kannattaakin olla valmiina juoksuun vähintään metrin päässä arvaajasta. Kilipukki poistuu aina piiristä kannustusjoukkoihin, jolloin piiriin jää vain ne, ketkä eivät ole saaneet vielä osallistua. Uudeksi kilipukiksi siirtyy lapsi, joka äsken mietti numeron.

 

 

Nämä ovat minun keksimiäni versioita. Toki jokainen voi keksiä luovasti omia muunnelmiaan kaikkiin leikkeihin, joita on käyttänyt sisälläkin. Tässä vanhassa postauksessa; ”Kätken, kätken kiveä - vinkkejä” on avattu muutamien odotteluleikkien perinteisiä ohjeita ja oppimisen sisältöjä.

Maalipurkki-leikin voit tilata täältä.

Kätken kätken kiveä - leikin voit tilata täältä.

Verkkokaupan etusivulle pääset täältä. Etsi kuukauden tarjoustuote ja tilaa kaupasta pedagogisia työvälineitä arkea rikastuttamaan.

Johan olet tykännyt Facebookissa Höplän Täplän loruleikeistä ja ottanut seurantaan Instassa "loruleikit"? Kipin kapin, jos et ole  ;) .....

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Koivumaljakot tuovat kesän

Lue koko viesti: Koivumaljakot tuovat kesän

 

Talven väistyessä tulee aina suuri into seurata kevään merkkejä luonnossa. Lehdet puskevat esiin lämmön lisääntyessä kaikista lehtipuista ja pensaista ja niitä kaikki varmasti ihmettelevät lasten kanssa. Tämän jutun kirjoitus hiukan viivästyi, joten tällä hetkellä etelä-Suomessa on jo lehdet isoja, mutta pohjoisessa tämän ehtii tutkia vielä aivan hyvin. Haluan kuitenkin jakaa tämän joskus vuosia sitten netistä poimitun idean, jota olen jatkojalostanut vielä enemmän metsäisemmäksi hyödyntäen mm. rakastamiani jäkälän peittämiä oksia.

 

Olen jo aiemmin jutussa ”Oksat muuttavat Espanjaan” kertonut kuinka luonnon heräämistä voi tutkia lasten kanssa tämän koivumaljakkoaskartelun ohella. Esimerkiksi;

Miksi luonnossa ei ole vielä lehtiä? Mitä niille tapahtui syksyllä?

Mistä uudet lehdet keväällä tulevatkaan?

Mitä olosuhteita puu vaatii lehtien kasvuun?

Voisiko lehtien puhkeamiseen tarvittavat olosuhteet saavuttaa jo jotenkin muuten ennen kevättä? Veden imeytymisvauhtia voi myös tutkia ja oppia koivuista paljon muuta mikäli lapsia aihe kiinnostaa. Voitte etsiä internetistä tietoa koivusta ja sen rungon valkoisuudesta. Mm. tiede.fi sivustolla on aiheesta artikkeli.

 

Koivutuntemus nousee lapsilla ainakin tosi huimasti tätä työtä tehdessä ja koivuja tutkiessa. Kävelyllä pyysin sanomaan ”hep” aina kun näette koivun, joten kaikki yli 3 vuotiaat hihkuivat vähän väliä ”HEP, HEP, HEP….” Sanoinkin vanhemmille, että ei kannata ihmetellä jos kotimatkalla kuuluu takapenkiltä moista hihkumista. Metsässä kyllä myös ihmettelimme ”vauvakoivuja”, joissa runko ei vielä olekaan valkoinen. 

 

Oksia katkoessa täytyy muistaa, että siihen pitäisi olla maanomistajan lupa eikä kasvia saa vahingoittaa liialla oksien katkomisella. Nämä kuvan oksat on katkaistu meidän pihan takakoivusta, jossa alaoksat kaipasivat kuivuutensa tähden karsimista ja samalla otin myös terveitä oksia malliksi. Laitoin myös maljakkoon vadelman ja mustikan oksia, mutta jokainen harkitsee omalla kohdalla haluaako luonnosta katkoa mitään elävää. Paljonhan tätä kuitenkin tehdään, vaikka kaikki tietävät ettei se ole oikein. Aiemmin keväällähän täytyy joitakin pensaita leikata (esim mustaherukkaa), jolloin niitä oksia voi laittaa maljakkoon lehtiä kasvattamaan hyvällä omalla tunnolla. Eivät ole koivun lehtiä, mutta vihreää kuitenkin.

 

                                                              node15514933-01

 

Eräänä vuonna lapset leikkivät kesäisiä matkustusleikkejä ahkerasti jo ennen kuin lumet olivat sulaneet. Niinpä meillä vietettiin kesäjuhlia lopputalvesta. Teimme näitä koivumaljakoita ja ripottelimme niitä ryhmätilan ikkunalle sekä aulan naulakoiden päälle. Tuli tosi kivan näköisiä ja ne tekivät niin kesäfiiliksen kaikille. Kun vielä lisäsimme saippuakuplien puhallusta, vilttieväiden syöntiä aulassa mehujätskeineen (itsetehdyt jugurtti-marjamehujäät) ja uimapuku-pukeutumisen aurinkolaseineen, niin jo riitti kesähaaveilua ja -leikkejä pitkäksi aikaa. Virittelimme pinkin aurinkovarjon aulaan ja delfiinijulisteita ja tietenkin lentokoneet sekä eläimet olivat rekvisiittana ja leikkivälineinä… en edes muista kaikkea mitä puuhasimme silloin, mutta hauskaa oli ja kesäfiilis saavutettiin jo lumien aikaan.

 

Koivumaljakon valmistus;

 

-Leikkaa maitotölkin yläreuna pois haluamastasi kohdasta. Pintaa ei tarvitse kuoria pois.

 

-Levitä kaikille sivuille (valmiiksi turvotettua) tapettiliisteriä tai liimaa (hiukan vedellä laimennettua). Itse tykkään liisteristä, kun sitä saa vaikka kädellä levitettyä nopeasti purkkia joka puolelta hivellen. Toimii aistiharjoituksena, mutta kuten tiedämme, eivät kaikki tykkää sotkea käsiään mihinkään mömmöihin. Toki lapsen käteen voi laittaa esim 7 koon kertakäyttöhanskan, mutta lienee aikalailla turhaa muovin tuhlausta, joten leveä pensseli käy myös. Tämän voi tehdä myös ulkona, jolloin voisi purkin sisään laittaa isoja kiviä painoksi, että lapsen on helpompi levittää liisteri tai liima siveltimellä. Muista laittaa vaikka sanomalehtisivu alle, ettei ulkoroskat tartu tai liima valu maaperään.

 

-Asettele valkoisen kopiopaperin lyhyt reuna johonkin maitotölkin nurkkaan pöytää vasten ja painele sivut järjetyksessä purkkiin kiinni. Paperi kastuu ja menee kuprulle märkänä, mutta sileytyy paljon kuivuessaan. Niinpä et voi kiristää sitä aivan äärettömän kireälle märkänä, koska kuivaessaan se repeäisi kutistuessaan takaisin. Mutta huolehdi, että paperiin ei kuitenkaan jää suuria ilmakuplia. Loppuun pitäisi jäädä n. 1 cm lärpäke, johon voit lisätä liisteriä tai liimaa ja paina kiinni. Yläreunaan jää myös ylimääräistä paperia. Siitä voi leikata osan pois, jättäen n. 2 cm ylimääräistä paperia. Liimaa se tölkin sisäpuolelle. Jos liimaat (leikkaamatta) kaiken ylimääräisen paperin sisäpuolelle, huolehdi, että vesiraja jää aina tuon paperin alapuolelle, koska muutoin veikkaukseni mukaan paperin märkyys lähtee kiipeämään kapillaari-ilmiön johdosta ylös jättäen rantuja paperiin ulkopuolelle.

 

-Anna paperin kuivaa tässä vaiheessa esim. kuivauskaapissa. Liisterillä tehty paperi kuivaa tosi sileäksi, mutta liiman kanssa paperiin saattaa jäädä hiukan ryppyjä, mikä tuskin hirveästi haittaa.

 

-Paperin kuivettua voi piirretään tusseilla tai maalataan mustalla maalilla viivat koivuun. Samalla voit opettaa lapsille käsitteiden ”vaakasuora” ja ”pystysuora” eron ja pyytää tekemään viivat nimenomaan vaakasuoraan. Lisäksi minä tummensin vielä nurkkia niin, että märkään paperiin laitoin vesiliukoista liitua ja hankasin sillä nurkat. Tähän voi käyttää myös märkään paperiin hangattua mustaa maalia (kokeile ensin suttupaperiin, ettei maalia ole liikaa). Varo ettet hankaa nurkkaa puhki, kun se kastuu; pienet sipaisut riittää.

 

-Liimaa lopuksi kuumaliimalla tölkin yläreunaan oksanpalasia, joissa on jäkälää. Näitä saa poimittua lähes joka metsästä maasta, eikä tarvitse katkoa terveitä oksia. Muista kuitenkin kuivattaa ne ennen liimausta, sillä märkänä ne eivät kovinkaan hyvin kiinnity.

 

Laita valmiisiin purkkeihin vettä ja vastaleikatut oksat ja seuraa lehtien kasvua. Vesi kannattaa vaihtaa uuteen muutaman päivän välein. Lehdet kestävät hyvänä lajikkeesta riippuen n. 1-3 viikkoa, jonka jälkeen ne lakastuvat. Olen saanut mm. jotkin pensaat, pihlajan ja mustikan muodostamaan kukkiakin ennen lakastumista.

Pienet koivunlehdethän voisi syödäkin, mutta jos kehoitat lapsia syömään luonnosta jotain, on oltava varma, että hän ymmärtää, ettei kaikkea voi luonnosta laittaa suuhun; vain aikuisen varmistamat, syömäkelpoiset kasvien osat.

Ohutta lehteä voi myös tutkia mikroskoopilla. Jos lapsen on hankala katsoa mikroskoopin linssin läpi yhdellä silmällä, voi siihen osuttaa puhelimen kameran ja kuvata näkymä. Tarkennetun kohdan saaminen ei eole lyhytpinnaisen hommaa, mutta kun onnistuu saamaan tarkan kohdan kuvaan, voi sitä vielä suurentaa puhelimen kuvasta lapsille.

 

Jos liisteriä jää, älä laita sitä viemäriin! Se säilyy kelmuttuna kauan ja kannattaa hyötykäyttää mieluummin kuin viskata roskiin. Tästä jutustani ”Liisteripaperi-ihanuuksia” saat vinkkejä hyödyntää loppuliisteri paperin koristelussa tai jutussa ”Kananmunakennosta kimaltavaksi hiutaleeksi” paperimassatöihin.

 

                                     IMG_20200505_131725_SmallIMG_20200430_115843-01_Small

 

Voit myös tehdä samalla systeemillä nämä ihanat pikkuruukut vaikka auringonkukkien tai samettiruusujen itämisruukuiksi äitienpäivään tai vuoden päätteeksi lapsille lahjaksi. Purkin päällystäminen on tehty yllä neuvotuilla ohjeilla muutoin, paitsi kuivaan purkkiin on liimattu laimennetulla liimalla (esim. Eri Keeper, joka kuivaa läpinäkyväksi) serveistä leikattu, päällimmäinen kuviokerros - poista siis kaksi valkoista kerrosta ennen liimausta. Lisäksi sivele servetin päälle kauttaaltaan vielä uusi kerros vesiliimaa ja lisää halutessasi kimalleliimaa/-jauhetta.

 

Olethan jo Höplän Täplän loruleikkien facebookin tykkääjä? Entäs onko seurannassa instassa @loruleikit? 

Verkkokaupasta täältä voit tilata pelejä, leikkejä, loruja ja liikuntakortteja lasten päiviä rikastuttamaan.

 

                                                               IMG_20200512_202807-02_Small

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vedessä avautuva taikakukkanen

Lue koko viesti: Vedessä avautuva taikakukkanen

 

Tämä on myös vanha, jo vuosikymmeniä sitten joko koulusta kuultu tai askartelu-lehdestä kopsattu ohje, mutta ehkä vielä jollekin uusikin ihmetys.

Halusin nostaa tämän esiin vaikka kivaksi kesäaskarteluksi tai matti myöhäisille jopa äitienpäivämuistamiseksi. On muokattavissa myös varhaiskasvattajille tosi moneen pedagogiseen hetkeen (lue alempaa muutama vinkki).

 

 

Vuonna 1997 tein häihini nämä sydänkukat. Juhlapaikan pöydällä oli vesilautaset, joihin vieraat saivat tiputella kukat ja ihmetellä terälehtien avautumista. Sisällä oli jokaisessa eri mietelause rakkaudesta.

Tämän päivän askartelijoiden käsissä nämä olisi aika paljon koristeellisempia, mutta silloisessa maailmassa jo tuo väripaperi oli tosi hienoa (punaisia kukkia ei enää ollut tallessa).

 

          IMG_20200508_135132_Small

 

Kukkia voi tehdä minkä mallisia haluaa, kunhan siinä on isohko keskiympyrä ja terälehdet ovat leikattu ympyrään saakka erilleen, jolloin ne pääsevät vapaasti avautumaan. Itse tein symmetrisiä kukkia mitaten tarkasti kukat joko kuusi tai kahdeksan osaiseksi ja niin, ettei lehden pituus ylitä ympyrän halkaisijaa, mutta lapset voivat piirtää haluamansa lehden muodon. Tosin kolmioviivaimella mittaaminen voisi ollakin jo isompien lasten kanssa ihan hauska lasku- ja oppimistehtävä. 

 

Paperiksi käy tavan kopiopaperin paksuinen paperi. Kukkia voi leikata taitetusta paperista puolet nopeammin eli leikata kaksi puolta yhtä aikaa. Lapsen, joka ei ole vielä taitava saksien käsittelyssä, on ainakin helpompi leikata puolet vähemmän.

Kukkia voi värittää erilaisilla väreillä. Jos mietit sopiiko joku väri, kokeile väriä taitetulle paperinpalalle ja laita se kellumaan veteen. Jotkin vahvapigmenttiset, vesiliukoiset tussit saattaavat suttaantua heti ikävästi, mutta muutoin luulen monien värien sopivan kukkiin. Itse väritin liiduilla tosi vahvasti terälehdet, mutta se ei oikein kunnolla avautunut, koska vahamaisen liidun läpi ei paperi päässyt kastumaan.

 

Keskelle voi kirjoittaa tervehdyksen; I LOVE YOU, RAKKAUDELLA tai ONNEA VALMISTUMISEN JOHDOSTA jne… Äitienpäiväkukkaseen mummille on kiva kirjoittaa lasten kertomia mummin vahvuuksia ja mukavia muistoja!  Suosittelen kirjoittamaan aika tummalla kynällä, sillä paperi kastuessaan tummuu, joten vaalea teksti ei erotu siitä hyvin. Lopuksi terälehdet taitetaan järjestyksessä keskelle. Älä tee taitetta kovinkaan voimakkaasti painaen esim. kynnellä. 

 

Kukan saaja tiputtaa kukan veteen sileä pohja veteen päin, jolloin terälehdet avautuvat ja viesti paljastuu. Minulle on opetettu, että paperi venyy kastuessa (tämä näkyy mm. liimatessa), mutta nyt törmätessä Tampereen yliopiston Virtuaali-tiedepysäkin Kapillaarikukat-videoon, opin mistä venyminen oikeasti johtuu. Paperissa on erittäin kapeita putkia, joihin vesi imeytyy ja taitekohdat suoristuvat tästä syystä. Tuo videosarja on aivan uusi ja siellä on tosi paljon kivoja tiedekokeiluja eri aiheista. Suosittelen tutustumaan!

 

                                           IMG_20200508_151602_SmallIMG_20200508_143810_Small

 

Mietin heti kuinka näitä kukkia voisi hyödyntää lasten kanssa työskenneltäessä ja nämähän ovat aivan loistavia motivaattoreita vaikka mihin! Miksi en ole aiemmin muistanut näitä?

 

Heti tuli mieleeni esimerkkitilanne, jolloin ryhmässä kaivataan kauniiden tapojen muistuttelua. Mikäs olisi sen mieleenpainuvampi ja motivoivampi tapa kuin tehdä kukat, joiden keskellä lukee; KIITOS, OLE HYVÄ, ANTEEKSI, SAISINKO jne. ja ottaa yksi kaunis tapa kerrallaan taikakukan ja veden avulla esiin keskusteltavaksi.  Samalla voivat lapset keksiä tilanteita missä ko. sanaa tulisi käyttää ja aikuinen kirjoittaa ne ylös ja paperin kuivettua terälehtiin.  Paperi repeää herkästi etenkin isoissa kukissa märkänä, joten ole varovainen nostaessa kukkia pois vedestä, jos aiot jatkokäyttää niitä vielä. Paperi kuivaa tosi nopeasti hiusten kuivaajalla tai kuivauskaapissa.  Tässä ehkä kannattaa kirjoittaa permanent-tussilla, sillä paperin kuivettua voi terälehdet taittaa takaisin ja tehdä paperille myöhemmin sama temppu uudelleen ja uudelleen.

 

                                                                                       IMG_20200508_125852_Small

 

Toinen johon takuulla alan täyttämään näitä on lasten vahvuuksien esiin tuominen. Kukan keskelle lapsen nimi ja kaverit (tai kasvattajat) keksivät terälehtiin lapsen vahvuuksia. Ihan lahja vaikka eskariin tai kouluun lähteville lapsille! Toimisi myös vasukeskustelussa vanhemman kanssa niin, että kasvattaja on miettinyt osan vahvuuksista ja vanhempi täydentää loput. Lapsi nauttii varmasti nähdä taikakukasta vahvuuksiaan!

 

Tätä taikakukkaa voi käyttää myös erilaisissa perhetapahtumissa, joten kannattaa laittaa muistiin tulevaisuutta ajatellen.

 

Lisään alle vielä kuvan, jossa on suunnilleen symmetrisiä kukkia valmiina, jos joku haluaa kopsata niitä. Kopioi kuva ja lisää tekstinkäsittelyohjelmaan, jossa voit muokata haluamaasi kokoon ja joko tulostaa malliksi tai piirtää varovasti tietokoneen ruudulta läpi (toimii valotauluna).

 

            img031_Small

 

Loruilin tämän lähinnä ohjeeksi mikäli kukan antaa lahjana toiselle, joka ei tiedä mitä sille tehdään;

Olen taikakukkanen,

kesän ihana kaunokainen.

Malja laakea vedellä täytä,

aikaa hetki taikoihin käytä.

Tiputa pohja pinnalle veden,

liikkuvan näät jo terälehden.

Pian taikoja nähdä jo alat;

aukee kukka, paljastuu salat.

 

Tykkää Höplän Täplän loruleikkien facebook-sivuista, instassa @loruleikit ja käy kurkkaamassa verkkokaupasta täältä kuukauden tarjoustuote ja muut kivat pedagogiset pelit ja leikit, liikuntakortit sekä lorut.

           IMG_20200508_154932-01_Small                                      

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Sokeriruusuja

Lue koko viesti: Sokeriruusuja

 

 

Idea oli hyvä, mutta lopputulos ei vastannut odotuksia... mutta oli silti tosi kiva! Joskus käy niinkin kokeilevassa askartelupajassani.

Olen kauan aikaa sitten oppinut tuon silkkipaperiruusun tekemisen , mutta mieleeni tuli idea saisiko sokerimaalauksen upeaa väri-ilottelua mitenkään ruusujen terälehdille.

 

Tein alla olevan ohjeen mukaan ruusuja nenäliinasta (miniruusuja), kreppipaperista ja mulperi- eli banaanipaperista, kastoin ne sokeriliemeen ja väritin osin pullopeiteväreillä, osin nappipeiteväreillä. Alkuperäinen ajatukseni olikin tehdä valkoisesta silkkipaperista, jota en löytänytkään varastoistani, mutta varmaan paremminkin toimi huokoisalla paperilla.

 

Samalla tavalla värit eivät sekoituneet ja tehneet rajaa kuin sokerimaalauksessa paperille, mutta kauniita ruusuista joka tapauksessa tuli. Kaunein minusta on kun maalaa vain terälehtien reunat… muistuttaa paljon somessa näkemiäni suodatinpussiruusuja, joissa oli vain reunat maalattu kauniisti värikkäiksi.

 

Oranssin silkkipaperiruusun kokeilin myös sokeroida ja maalata (kun minulla ei sitä valkoista ollut), mutta siitä näkee kuinka paperin laadulla on vaikutusta lopputulokseen. Kiiltävä ja tiivis silkkipaperi ei ime sokeria eikä väriä ja jättää erityisen kiiltävän sokeripinnan. Huokonen kreppipaperi ja nenäliina taas imevät itseensä liuosta ja värejä. Ripottelin kimalletta joihinkin märkiin ruusuihin ja minusta näistä kaikista tuli todella kauniita.

 

    IMG_20200506_114819_SmallIMG_20200505_133550_Small

 

 

Ja yllätys yllätys… ne eivät tahranneet sormia vaan kovettuivat vain kovaksi. Periaatteessahan tein sokeritärkin ja tärkkäsin ruusut ikivanhalla tärkkäysmenetelmällä lisäten vain väriä. Varmasti näitäkin on joku jo tehnyt iät ja ajat, vaikka minulle ajatus olikin uusi.

 

Yhden varren päällystin valkoisella kreppipaperisuikaleella ja päätin liimata sen sokeriliemellä kiinni keppiin, kun en laiskana jaksanut liimaa kaivaa. Ajattelin myös tällä helpottaa työskentelyä lasten kanssa, sillä heidän on helpompi sipaista sokerilientä siveltimellä tai lusikalla suikeleeseen, kuin joka paikkaan tarttuvaa liimaa. Koko palalla ei liimaa/sokerilientä tarvitse olla, vaan rantu keskellä riittää, ettei ohut paperi repeä (katso video Facebookista).  Maalasin varren vihreällä heti tuoreeltaan (jolloin se on tahmeaa tietenkin), mutta ruusu kuivaa kokonaisuudessaan varsineen päivineen silti tosi kovaksi, eikä sotke. Niinpä ruusun voi tehdä ekologisesti täysin ilman liimaa.

 

Monet ruusuohjeet vaativat paljon osien leikkaamista ja tiedämme jokainen lasten rajallisen jaksamisen leikkaamisen suhteen. Tässä ruusussa leikkaamista ei paljoa ole… tosin sorminäppäryyttä ja aikuisen apua tämä vaatii ruusun pitämisessä pienempien askartelujoiden kohdalla.

 

 

Ruusun valmistus;

*Leikkaa valitsemastasi ohuesta paperista (esim. silkki- /kreppipaperi tai nenäliina) yhtenäinen suikale, jonka pituus on esim. 30-40cm ja paksuus n 10-15cm riippuen haluamasi ruusun koosta.

*.Sipaista muutama tippa liimaa tai sokeriliuosta sinne tänne koko pituudelle suikaleen alareunaan. Taita suikale pituussuunnassa kahtia painamatta kuitenkaan taitetta lyttyyn Lisää myös liimaa tai sokeriliuosta taitetun alareunaan päälle koko matkalle. Varo laittamasta liikaa, ettei paperi repeä.

* Taita vasemmasta reunasta alkukolmio (jos olet oikeakätinen) ja rypistä alku vasempaan käteen ryttyyn. Voit ottaa liimaan tai sokeriliemeen kastetun oksan varreksi jo tässä vaiheessa mukaan, mutta ainakin lapsen on helpompi työntää tikku ruusuun vasta lopussa.

 

                                                              IMG_20200507_150421_Small

 

”Syötä” koko alareuna väljästi muodostaen ruusun. Taita suikaleen loppu ruusun alareunaan liiman tai sokeriliemen avulla. Itse tässä vaiheessa pyöräytin pienellä kuminauhalla (jotka on tietysti otettu talteen jostain lasten lelupakkauksista) ruusun kiinni.

*Varreksi sopii vaikka joku luonnosta kerätty keppi. Raota ruusun alareunaa sen verran, että saat työnnettyä kepin kuminauhan tai ruusun sisään, jos et ottanut sitä mukaan jo ruusua tehdessä.

* Varren päällystämistä varten leikkaa silkki- tai kreppipaperista parin sentin levyinen, pitkä suikale. Levitä koko matkalle sokeriliuosta tai laimennettua liimaa (ei tarvitse olla tarkasti joka kohdassa). Aloita päällystäen ruusun alapuoli ja viistosti koko varsi.

 

                                                              IMG_20200507_150410_1_Small

 

* Sokeriliuos; laita astiaan sokeria ja lisää suunnilleen saman verran kuumaa vettä. Liota sokeri veteen kokonaan. Voit lisätä sokeria niin kauan, kun sitä enää siihen liukenee. Anna seoksen jäähtyä jos olet lapsen kanssa ruusuja tekemässä, ettei liuos polta.

* Kasta valmis ruusu sokeriliuokseen tai sivele pensselillä tai lusikalla sitä joka kohtaan. Valuta ylimääräinen sokeri pois ja maalaa haluamallasi tavalla (joko kokonaan tai vain terälehtien reunat). Väreinä voi käyttää mitä vain vahvapigmenttistä  väriä, kuten peitevärit, akryylivärit, elintarvikevärit...) Maalaa myös varsi, mikäli se on valkoisesta paperista tehty ja anna kuivaa. Voit myös leikata ja liimata muutaman lehtden ruusun varteen.

*Halutessasi ripottele ruusun terälehdille glitteriä.

*Ruusu kannattaa kuivattaa pystyssä, ettei se jää kiinni ja lysähdä outoon muotoon pöytää vasten kuivaessa.

 

Eräänä vuonna useita vuosia sitten avoimilla kerhoilla järjestimme lasten kanssa äideille ihanan hemmotteluhetken. Oli mm. hieronta- kynsien lakkaus-, käsien rasvaus ja kampaamopisteet, joissa lapset hemmottelivat äitejään. Kokoonnuimme myös lukemaan lasten keksimiä kauniita lauseita äideistään ja kuuntelimme laulun, jonka jälkeen lapset kävivät kukittamassa äitinsä itsetekemällä kukalla (kukkamalleja ja  värejä oli valittavana tietysti useita). Tästä jäi  kaikille herkkä ja kaunis muisto.

 

Tämä sokeriruusu on todella kaunis ja kestävä vaikka äitienpäivä- tai valmistujaisruusuksi sellofaaniin pakattuna! Ruususta voi vaikka vain ottaa kuvan (lapsen kasvot taustalla) nyt karanteeniaikaan ja lähettää sen kännykällä esim. isovanhemmille. Ruusu säilyy hyvänä siihen saakka kunnes taas pääsee vierailulle, jolloin lapset pääsevät antamaan ruusun muistoksi halausten kera. Sokeriruusut sopivat myös kesäjuhliin pöytäkoristuksiksi.

 

 

                                                     IMG_20200507_122314-01_Small

 

Lyhyt video ruusun tekemisestä on nähtävissä loruleikkien Facebook-sivustolla. Olethan tykännyt jo Höplän Täplän loruleikit sivuista ja käynyt katsomassa kuukauden tarjoustuotteen verkkokaupasta täältä?

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ruusutarha äidille

Lue koko viesti: Ruusutarha äidille

 

 

Äiti rakas ihanainen,

niin kuin ruusu kaunokainen.

Sylis aina lohduttaa, 

mua osaat kasvattaa.

Suukon saat sä sunnuntaina,

rakastan sua ihan aina.

                       -Jonna Karosto

 

 

Toinen äitienpäiväpostaus loruleikeiltä keskittyy nyt ruusuihin eri tekniikoilla. Näissä korteissa/tauluissa on yhdistetty hurjan monta tekniikkaa, joita olen lähiaikoina esitellyt. Tekniikoita laajasti oman luovuuden pohjalta yhdistelemällä saa aikaan hyvinkin erilaista taidetta kulloiseenkin tarpeeseen. Selailkaa blogin juttuja ahkerasti ja kehitelkää omia yhdistelmiä tekniikoista.

 

 

 

Ruusukorttien taustan olen värjännyt täältä löytyvän jutun ohjeen mukaan kuluneista tusseista liotetulla väriliemellä:

”Vappu-unelmia partavaahdolla”         IMG_20200425_102243-01_Small                      

Vaihtoehtoisesti voi taustaksi valita väripaperin tai maalata laimealla vesivärillä.

 

Nurmikon olen rullannut vihreällä pullovärillä täältä löytyvän helpon ja kivan ohjeen mukaan kaulimella, kelmulla ja kuminauhoilla:

”Kaulintaidetta”     IMG_20200412_143529-01_Small

Kun tausta on kuivunut, voi sen liimata värilliselle taustakartongille. Itse laitoin kortit kuivamaan nurkistaan painojen alle, jolloin kärpistyminen vähenee. Varo kuitenkin, ettei paperin alta pursua liimaa ja liimaa työtä kiinni painoon.

 

Ja nyt päästään itse ruusuihin;

 

*Painetussa ruusukortissa (etualalla) on kahdella tekniikalla tehtyjä ruusuja;

1) folio- tai paperimytty kastellaan lautaselle ohuelti levitettyyn pulloväriin ja töpötellään kevyesti ruusu. Värejä voi laittaa päällekkäin, jos haluaa monivärisen ruusun… esim. punainen ja valkoinen tai keltainen ja oranssi. Tämä on helppo tehdä pientenkin lasten kanssa.

2) kahta pulloväriä laitetaan päällekkäin haluttuun kohtaan ja ne sekoitellaan marmorimaiseksi hammas- tai coctailtikulla. Valkoinen on hyvä väri minkä tahansa värin kanssa. Parempi tulos tulee, kun et liikaa sekoittele.

 

                                     IMG_20200426_205013_SmallIMG_20200426_205311_Small

 

*Kohoruusut (taka-alalla) on tehty vessapapereista ja nenäliinoista. Papereista leikataan neliö tai ympyrä. Isommat ruusut ovat keltaisesta vessapaperiarkista tehtyjä, pienemmät pienemmästä neliöstä nenäliinaa. Arkista painetaan keskikohta sormien väliin (käsi paperin alla), jonka jälkeen kerätään nurkkia ja reunoja sormien väliin väljästi niin, että paperi jää ilmavasti muodostaen ruusun. Kun ruusu on valmis, pyöräytä pieni kuminauha tai lankaa ruusun alareunaan napakasti ja tee solmu.

Tummanpunainen väri on saatu uittamalla ruusu kuluneista tusseista tehtyyn väriliemeen, mitä jäi taustan värjämisestä.

Vaaleampi punainen ruusu on maalattu pensselillä ja pullovärillä (hiukan voi laimentaakin vedellä). Muista maalata myös ruusun alapuoli. Monivärisiä ruusuja voi toki maalata halutessaan.

Kastoin ruusun vielä pieneen määrään kimalletta loppusilaukseksi. Kimalle tarttuu kyllä märkään maaliin, mutta ilman liimaa osa kimalteesta varisee luonnollisesti pois kosketeltaessa ruusua sen kuivettua.

Kun ruusut ovat kuivia, voi alapuolelta leikata ylimääräisen paperin ja narun pätkät pois ja liimata reilulla esim. Eri Keeper-liimakeolla ne paikoilleen korttiin.

 

                               IMG_20200420_100251_Small                     IMG_20200503_185629-01_Small

 

Huom! Muista tehdä tekstit lapsen kanssa korttien taustoihin ennen kuin alat maalaamaan tai liimaamaan ruusuja etupuolelle, jos aika on tiukilla (kuten minulla yleensä ainakin on). Kuivauskaappi on ollut monen työn kuivumisen pelastus! Säädä vain lämpötila tarpeeksi alhaiseksi ja kaappi hurisemaan useaksi tunniksi, niin työt ovat paketointivalmiita iltapäivällä.

 

                                                 IMG_20200502_185530-01_Small

 

 

Jos teet kaksipuoleisia kortteja (eli taitetuista kartongeista), kurkkaa tästä vuoden takaisesta jutusta tietotärppi miksi joskus korttien taite menee nätisti, joskus tulee ruma taite:

"Äiti rakas ihanainen-korttitaiteilijat”       IMG_20190519_114715-01-01_Small 

                             

 

Olethan tykännyt loruleikeista Facebookissa: Höplän Täplän loruleikit tai Instassa @loruleikit.  Verkkokaupasta täältä löydät kuukauden tarjoustuotteen ja paljon muuta kivaa tilattavaa lasten iloiksi.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vappu-unelmia partavaahdolla

Lue koko viesti: Vappu-unelmia partavaahdolla

”Palloni on värikäs”

sanoi apina äänekäs.

Apina palloon puhalsi,

pallo kauas karkasi.

Taivaalla se lenteli,

apina sitä katseli.

Huusi sille; ”Heippa hei.

Hyvää vappua, heikun kei!”

                            -Jonna Karosto

 

Lorusta voit tehdä uuden keväisen kortin lorupussiisi ;).

 

Jo aiemminkin esittelemäni partavaahtotaide sopii erinomaisesti vappupalloaskarteluihin tai kesän haavejätskitöihin kolmiulotteisuutensa takia. Höplän Täplän loruleikkien blogin on tarkoitus esitellä eri taidetekniikoita, mutta kannustan teitä soveltamaan tekniikoita laajasti ei vuodenaikojen töihin. Partavaahto soveltuu yhtä hyvin lumiukontekoon talvella, kuin kukka- ja jätskitaiteen tekoon kesällä.

 

 

Materiaalit ja työvälineet;

Tarvitset tähän työhön tukevaa paperia, partavaahtoa, EriKeeper- tai muuta vastaavaa liimaa (/ liisteriä), narua, värejä, esim. elintarvikevärejä sekä koristeita.

Huom! Partavaahto on usein hajusteellista, joten huomioithan ettet voi tehdä näitä tavallisilla partavaahdoilla, jos työpaikallasi on hajusteyliherkkyydestä kärsiviä!!! Cien vaahto (fresh) oli aika mietotuoksuinen, mutta siinäkin oli ainesosina parfyymi. 

Huom! Katso myös lopusta hyvin tärkeät puhdistusohjeet ennen työn aloitusta, sillä ne määrittävät työvälineet!

 

Paperin valinta;

Paperiksi kannattaa valita reilusti kopiopaperia paksumpi paperi, joskaan mahdotonta ei ole kopiopaperillekin tehdä jos muuta ei ole saatavilla. Pikkujätskityö on tehty kopiopaperille, joten näette, että kuivaessa vaahto vetää paperia kovastikin kuprulle, jolloin esim. työn taustaan liimaaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta. Ehkä alustaan teippaaminen koko työnteon ja kuivamisen ajaksi voisi pelastaa myös ohuen paperin. Itse käytin 300 g;sta akvarellipaperia, jossa värit sekoittuvat todella kauniisti.

 

Taustan värittäminen;

Kaunis taustaväritys on tehty aiemminkin postaamani ohjeen mukaan kierrättäen vanhoja tusseja, jotka eivät enää piirrä. Ohjeen löydät täältä. Aluksi laitoin liian paljon vettä suhteessa tusseihin (osa tusseista olikin jo käytetty useamman kerran), joten väristä tuli aika laimea. Annoin väriliemen olla seuraavaan päivään avonaisessa astiassa, jolloin liika vesi haihtui ja pigmentti vahvistui. Toki taustapaperin voi maalata laimeilla vesi- tai peiteväreilläkin. Myös elintarvikeväreissä on runsaasti pigmenttiä, joten sitä muutama pisara vesitilkkaan, niin saat ihanaa taustaväriä.

 

                                                                      IMG_20200419_123439_SmallIMG_20200425_103128_Small

 

Vaahtoseoksen tekeminen;

Taustan kuivuttua tein kahdenlaisia partavaahtoseoksia. Sekoitussuhde on n. puolet liimaa ja n. puolet tai hiukan enemmän  partavaahtoa  (+ mahdollisesti jotain vahvapigmenttistä väriä, kuten elintarvikeväriä). 

Halusin myös kokeilla edullisempaa, omaa versiotani alun perin oppimani liima-partavaahtoversion rinnalle, joten tein kokeeksi vanhasta tapettiliisterijämästä hyvin kiinteän liisterin.  Jo muodostaessa ilmapalloja, näki, ettei massa ole lähellekään niin ilmavaa ja tasaista kuin liimalla tehty. Kuivaminen kesti monta päivää ja veden haihduttua, jäi pallo hyvin epätasaiseksi ja muhkuraiseksi ja vaahto lyssähti. Onhan tässäkin kohotunnelmaa, mutta kuten kuvista näette, on liima-partavaahto ehdottomasti upeampaa lopputulokseltaan. Jätskien tötteröt on tehty reilulla kerroksella liisteriseosta, mutta onneksi eivät pilanneet työtä, vaan sopivat ihan hyvin tähän kohtaan.

Vaihtoehto: "Kotonajakaupungilla"-blogissa on partavaahtomaalauksesta tämä versio, johon tulee myös jauhoja ; https://www.kotonajakaupungilla.fi/2017/10/kohokuvia-taidetta-puffy-painting.html?m=1&fbclid=IwAR0yc5nC2HMmM1bCMSB7VGvZLNKvPZvhf-A3vEQxK6n8AMeskOnG-b0YdXY Pinta ei tule niin sileä, mutta jauhoja voisi kokeilla laittaa tähän minun oppimaani vain hiukan, jolloin pinta ehkä säilyisi aika sileänä, mutta liimaa ei tarvitsisi niin paljoa, jos sitä ei ole käytössä ylen määrin. Kokeilkaa ihmeessä eri versioita!

 

Seoksen värjääminen;

Seosta voi käyttää joko valkoisena tai sitä voi värjätä joko;

- suoraan valkoiseen työhön (tässä tapauksessa ilmapalloon) laittamalla esim. elintarvikeväriä muutama pisara joko yhtä tai useampaa väriä ja sekoittaa väri marmorimaiseksi vaikka tikulla tai

-jakamalla valkoisen massan niin moneen astiaan, kun värejä haluat ja sekoittamalla jokaisen värin niihin esim. kertakäyttölusikalla.

Kokemukseni mukaan väriksi käy joku vahvapigmenttinen väri (elintarvikeväri, tusseista liotettu vahva väri, pulloväri, mustekin varmaan käy…). Varo kuitenkaan laittamasta liikaa vettä värin mukana seokseen, koska silloin se voi lässähtää. Pikkujätskeistä näetkin, että valkoinen pallo jäi värjättyjä muhkeammaksi.

Voit sekoitella työssäsi myös näitä värillisiä seoksia eli esim. laittaa isoon ilmapalloon jokaista väriä lusikallisen ja sekoitella tikulla niistä haluamasi moniväri.

 

                               IMG_20200425_102401_SmallIMG_20200425_102617_Small

 

Työstäminen;

Olipa massa kumpaa versiota tahansa, tiputetaan sitä sopiva määrä haluttuun kohtaan paperia kahta lusikkaa apuna käyttäen korkeaksi keoksi. Tämä tekniikka ei ole minusta maalaamista, vaan lähempänä kolmiuloitteista rakentamista. Lapset helposti lähtevät maalaamaan ja levittämään vaahtoa litteäksi, mutta voit kuvailla tai näyttää heille pallon pintaa, joka on pyöreä eikä litteä ja kertoa, että tarkoitus on jättää vaahto pyöreäksi kuin puolikas pallo. Hiukan pintaa kannattaa toki tasoitella ja ohjailla kuvio oikeaan muotoon esim. lusikalla. Jos seos on kokkareista, saa sen sileäksi esim. hammastikulla kokkareita paperin päällä sekoittamalla, ihmeellistä kyllä!  Kuin taikatemppuna kokkareinen kasa onkin sileä ja ihanan tasainen.

 

Koristelu;

Kun seos on märkää, voi sen pinnalle tiputella koristeita. Seoksessahan on jo liimaa, joten niitä ei tarvitse painaa työhön; tiputtaminen riittää tai ehkä kevyesti korkeintaan kynänkärjellä siirrellä tai painaltaa.

Itse laitoin ilmapalloihin hiukan kimalletta ja jätskeihin kimalletta, helmiä, nappeja ja paljetteja eli kaikkea mitä omilta tytöiltäni on lapsuusvuosien askarteluajoilta jäänyt laatikoihin lojumaan - niin olenhan se hamsteri, joka ei heitä juuri mitään roskiin, koska joku päivä niitä voi tarvita…. vaikka partavaahtotaiteiluun ;) !!!

Tähän märkään ilmapalloon työnsin jo valmiiksi narun pään ilmapallon sisään ja tikkujätskille puolikkaan jäätelötikun. Töitä kannattaa kuivattaa vaakatasossa pari päivää. Kuivavat aika hitaasti.

Työn kuivuttua siihen voi myös varovasti piirtää tussilla (tötterön ruudukko).

 

Näistä tulee tosi hauskoja jos vielä jaksaa ottaa kuvat lapsesta kädet ylhäällä ja tulostaa ne työn alareunaan aivan kuin lapsella olisi ilmapallonippu kädessään. 

Käsien kohtaan tein viillon ja pujotin narut työn takapuolelle. Jätsityössä voisi tulostaa lapsen kasvot työn alareunaan ja piirtää haaveilukuplat jätskiä kohtaan ja kirjoittaa mistä lapsi haaveilee.

Reunoja voi myös halutessaan koristella tusseilla tai kuten ilmapallotyössä vedin sinistä ja valkoista pulloväriä pensselillä reunan alapuolelta niin, että työhön tuli kivat reunustukset.

 

                                                    IMG_20200425_112108-01_1_Small

 

Kokeilin myös tehdä vappumunkkeja molemmilla seoksilla sekoittamalla kaikista väreistä loput yhteen, jolloin pääväreistä muodostuu ruskeaa. Lopputulos ei ollut kovinkaan herkullinen kun kumpaakaan seosta ei jäänyt paljoa ja etenkin liisteriseos lässähti kuivaessaan. Tulipahan noista väistämättä mieleen, että kakkahuumorin ystäville tämä on hyvä materiaali tehdä vaikka läjätaidetta ;).

 

                                                       IMG_20200425_103216_Small

 

HUOM! Puhdistusohjeet;

Kun olet tehnyt kaikki työt vaahtoseoksilla, et voi huuhdella hanan alla käyttämiäsi työvälineitä!!! Sekä liima, että liisteri jähmettyvät putkiston pinnalle, joten niistä on pyyhittävä paperilla enimmät vaahdot ja kuivettuaan karisteltava roskiin tai laitettava koko rasia roskiin. Siksi on hyvä kierrättää mm. jugurttipurkit ja muut joutavat tikut tai paksut pahvinpalat sekoitustikuiksi pestävien muovikippojen sijaan. Esim. kynän kärjen voi pyyhkiä kostealla paperilla, jolloin liimaa ei joudu viemäreihin.

 

Olethan tykännyt loruleikkien Facebook-sivuista? Instakin alkaa lähiaikoina päivittyä, joten eikun seuraamaan sitäkin; #loruleikit. Verkkokaupasta täältä löydät pedagogiset pelit ja leikit sekä liikunta- ja lorukortit työkaluiksi arkeen työskennellessäsi lasten kanssa.

 

                                             IMG_20200425_102243-01_Small

 

Hauskaa vappua ja kesää kivojen askarteluiden parissa!

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Maailman ihmeet - vinkkejä

Lue koko viesti: Maailman ihmeet - vinkkejä

 

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen hiukan myyntituotteesta laajempia pelivinkkejä.

Maailman ihmeet – pelin ideana on lapsen päätellä onko väitettyä eläintä/hahmoa olemassa vai ei. Puolet väittämistä on hassuja ja virheellisiä ja puolet oikeita…. pitäisi ainakin olla….. Nimittäin jouduin uusimaan useamman väittämän, kun en ollutkaan varma kuinka asia oikeasti on. Vieläkin jäin arpomaan pussaako härkä, mutta jätin sen kortin vielä voimaan ei-totena. Voitte kannustaa lapsia etsimään tietoa luotettavista lähteistä ja muistuttaa kriittisestä medialukutaidosta. Mukana tuleva lorukin kertoo, että aina emme tiedä tai löydä oikeaa vastausta tai tiedä mikä on oikeaa tietoa, vaikka sitä kuinka etsisimme.

 

 

Korteissani oli mm. alunperin väite, ettei valas piereksi, mutta asiaa googletettuani, törmästin ainakin tähän artikkeliin, jonka perusteella luulen olleeni väärässä;

 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006083443.html

 

Artikkeli kertoo kirjasta, joka on noin 140-sivuinen kattava paketti siitä, mitä eläinten suolistokaasujen päästämisestä – kansanomaisesti sanottuna piereskelystä – tiedetään. Kirjan väitetään olevan tieteellisesti pätevän, sillä sen tekijät ovat ekologeja ja eläintieteilijöitä. Olisi mielenkiintoista varmasti lainata lasten kanssa ko. kirja, jos sitä kirjastosta löytyy.

 

Maailman ihmeet – pelistä saatkin eniten hyötyä irti pitkäksikin aikaa niin, että otat muutaman kortin kerrallaan käsittelyyn vaikka pehmon tai kuvan kanssa ja tutkitte ko. eläinten väitettyjä ominaisuuksia kirjoista ja internetistä. Jos jokin eläin erityisesti tuntuu kiinnostavan lapsia, olisi se hyvä pohja vaikka suuremmallekin projektille.

 

Toki myös peli toimii hyvin odottelutilanteissa, joissa täytyy nopsaan löytyä mielenkiintoista, pedagogista toimintaa vaikka siksi aikaa, että eteinen tyhjenee seuraaville pukijoille.

 

Kortteja voit ottaa luontoon mukaan tai ne toimivat myös pantomiimikortteina, jolloin halukkaat saavat esittää muille ko. eläintä. Ei ole ihan helppoa esittää huutavaa siiliä, vai kuinka? Pienemmille lapsille peli taas toimii eläimiin tutustumisena ja sanavaraston kasvattajana. Heidän kanssaan voi miettiä käveleekö hauki, tai mikä "hauki" ylipäänsä edes on. Tai voi miettiä käsitteitä iso/pieni tai lyhyt/pitkä valikoitujen korttien kanssa.

Maailman ihmeet- peli kehittää siis mm. lapsen ajattelua, kielellisiä taitoja, sanavarastoa, eläintietoutta, vuoron odottamista, kuullun ymmärtämistä ja keskittymistä sekä on lisäksi hauskaa ja näin luo  postiivista tunnelmaa sekä yhteisöllisyyttä.

 

                                               BackgroundEraser_20210724_193239219__01

 

Tuotepaketti sisältää lorukortin (jossa vastaushokema opitaan), 22 pientä korttia (sis. 4 tyhjää korttia) sekä värikkään seinäkortin. Lasten osallisuus on huomioitu tyhjien korttien, että seinäkortin myötä. Tyhjiin kortteihin voivat lapset jujun hoksattuaan keksiä lisää omia väittämiään ja seinäkortin nähdessään lapsi pyytää pelaamaan ko. peliä aina halutessaan. Näin itse peli voi rauhassa olla aikuisen kaapissa ja säilyä tallessa ja hyvänä vuodesta toiseen.

Pikkukortit ovat tukevasta pahvista, joten ne eivät ole laminoituja. Muut osat sen sijaan ovat laminoituja.

 

Täältä pääset tilaamaan pelin valitsemalla värivaihtoehdon alareunan valikosta. Pelissä on neljä herkullista värivaihtoehtoa; bonuksena hiukan myös kimallista, mikä ei kuvista tule esiin! Voit myös jättää värivalinnan minulle, jolloin postitan sen värin, jota hyllystä löytyy nopeimmin.

 

Hauskoja pelihetkiä lasten kanssa yhdessä oppien!

 

Pohjat on tehty tupsuttelemalla kahta akryyliväriä foliomytyllä pahville.

 

                                                IMG_20200413_171316-03_Small

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kaulintaidetta

Lue koko viesti: Kaulintaidetta

  

Tässä jutussa esittelyssä yksi nopea ja kiva tekniikka, jolla mm. saa kivasti pääsiäis-, kevät- ja kesätauluihin nurmikkoa. Toki väri-ilottelu ja kaulintelailu on aina hauskaa, joten kaunista taustaa tällä saa monenaiheisiin tuotoksiin, kuten vaikka äitienpäiväkortteihin. Pääsiäisaiheisessa mallikortissa on tipuilla nurmialusta tehtynä vain erisävyisillä vihreillä ja valkoisella pulloväreillä.

 

Lasten käytössä oleva, muovailussa yleisesti käytetty, kaulin sopii hyvin tähän. Leivontakaulin saattaa imeä väriä suojauksesta huolimatta, joten sitä ei voi suositella.

 

Taustapaperiksi voi valita joko valkoisen tai värillisen kopiopaperin tai värjätä paperin itse vaikka punajuurivedellä (kuten yhteiskuvan tiputaulujen tausta).

 

Leikkaa tuorekelmusta kaulinta leveämpi ja max. pari kertaa ympäri menevä kaistale. Rypytä kelmu kaulimen leveyteen ja pyöritä se rypyssä suht napakasti kaulimen ympärille. Sido kelmu lopuksi kaulimen ympärille 2-3:lla kuminauhalla kuvan mukaisesti.

 

                                                                              IMG_20200410_200919-01_Small

 

Levitä siveltimellä värejä ympäri kaulinta ja telaa paperille haluamaasi kohtaan. Varo, ettei ylimääräinen kelmu kierry keskiön ympärille, sillä silloin kaulin ei pyöri, vaan lähtee luistamaan. Lisää väriä kaulimeen tarpeen mukaan kun se alkaa loppua.

 

                                          IMG_20200405_192329_SmallIMG_20200412_143529_Small

 

Voit toki tehdä myös monivärisen sateenkaarityön tai sekavärisen väri-ilottelun, mutta tässäkään tekniikassa ei kannata liian kauaa jäädä telaamaan samaan kohteen, että väritys ja kuvio jää selkeäksi eikä mene mössöksi. Esim. lapsen kanssa tehtäessä varaa paljon paperia, sillä yleensä innostusta riittää usean paperin tekemiseen.

 

                                                          IMG_20200413_145954_Small

 

Kuvan pääsiäisaiheinen mallikortti lähti piristämään vanhainkotiin läheiseni karanteenia, kun itse en pääse sinne valitettavasti käymään. Korttiin painoin tipuja akryylimaalilla nurmikolle hyppimään eri asentoihin ja lisäsin höyheniä tipuihin niin, että tein viillon paperiin katkoteräveitsellä ja teippasin höyhenen päät paperin taakse oikealle kohdalle ennen paperin liimaamista taustaan. Hyödynsin myös vanhat siemenet tipujen nokittavaksi. 

 

                                                          IMG_20200410_141521_Small

 

 

Lue koko viesti
11 - 20 / 50 tuloksesta

Powered by Powered by