Höplän Täplän blogi
Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Höplän Täplän blogi

Verkkokaupan ohella Höplä Täplä päivittää blogiin mm. vinkkejä myytävien pelien ja leikkien käyttömahdollisuuksista sekä kerää ideapankiksi myös muita ajankohtaisia sekä käytännönläheisiä tarinoita/ ohjeita /toimintavinkkejä päiväkotiarkeen liittyen (esim. lasten kanssa toteutettavia taidetekniikoita). Kierrätys ja luonto ovat suuressa roolissa postauksissani. Kaikki ideat eivät ole omiani, vaan netissä kauan aikaa kiertäneitä vinkkejä, joita olen toteuttanut lasten kanssa joskus ja haluan tuoda ne tänne vinkkipankkiin helposti löydettäväksi.

Lisää vinkkejä löytyy lyhyemmistä postauksista Facebookista (Höplän Täplän loruleikit) sekä Instagramista (@loruleikit).

Blogitekstit kertyvät vuodesta toiseen vuodenaikojen kierron mukaan niin, että tuorein postaus on ylimmäisenä. Suosittelen siis selaamaan kaikki jutut, jos esim. etsit talveen liittyvää vinkkiä. Osa teksteistä toki ei rajoitu vuodenaikaan vaan sopii muokattavaksi luovasti milloin tahansa (esim eri kuvataidetekniikat). Hyödyntäkää niitä luovasti aina oman lapsiryhmänne mielenkiinnon kohteiden mukaan!


21 - 30 / 50 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Uunipellistä leikkinurmeksi

Lue koko viesti: Uunipellistä leikkinurmeksi

 

Kuinka usein aikuiset rikastuttavat leikkiä tuomalla luontoa sisälle lasten leikkiin? Tai antavat viedä sisäleluja ulos luontoon? Lapset leikkivät useimmiten siististi muovieläimillä sisällä tehden niille aitauksia muoviaidoilla, kun lähimetsä ulkona olisi täynnä keppejä, joista todentuntuisemmat aidat ja hyppytelineet voisi rakentaa luovasti itse. Oikeat hevoset ja lehmät käyskentelevät pelloilla, mutta harvoin näkee sisäleikeissä niiden syövän oikeaa ruohoa tai kauraa ja juovan oikeaa vettä. Ruohoa olisi niin helppo käydä nappaamassa astiaan ulkoa ja tilkka vettä hanasta, mutta tuleeko niin useinkaan tehtyä? Sotkuahan siitä tulee sisälle, mutta onko haitat suuremmat kuin hyöty lapselle?

Tällä jutulla haluan kannustaa yllättämään lapset tuomalla luonnon sisälle tai vastaavasti siirtämään lapsen rakkaimmat leikit rohkeasti ulos… eikä ainoastaan keskikesällä vaan myös talvella.


 

Miksi ei voisi kasvattaa pikkuista peltoa sisään talvella tai viedä muovieläimet välillä ulos oikeaan maastoon, jossa mielikuvitus lähtisi todella laukkaamaan ja luontoa voisi hyödyntää aivan eri tavalla leikeissä? Pääsiäisen jälkeen ei ruohoja kannata heittää pois vaan antaa ne lasten eläinleikkiin hetken iloksi ennen roskistuomiota.

Tai voisiko nukkekotiin juurruttaa pieneen muovipikariin jonkin myrkyttömän kukan pistokkaasta oman huonekasvin, jota lapset itse kastelisivat ja hoitaisivat leikkiessään?


 

Ystäväni vaihtoi kodissaan lieden ja kyseli tarvitseeko kukaan vanhoja uunipeltejä, jotka eivät uuteen uuniin sovellu. Tämä hamsteri ilmoittautui innoissaan heti, sillä juuri tuollaista joutopeltiä olinkin havitellut saadakseni toteutettua heppojen oikean pellon! Toki siihen kävisi pienempi keittiöltä saatava musta laatikko tai muovitettu näkkärilaatikko aivan yhtä hyvin.

 

                                                         IMG_20200301_140928_Small


 

Kävin Prismalta nurmikonpaikkaussiemeniä pikkulaatikon (taisi maksaa 5,95€), laitoin multaa ja siemeniä pellille ja kasvatin pellillisen ihanaa vihreää ruohoa. Tein tämän jo helmikuussa, joten isoista marketeista taitaa saada läpi talven nurmikonsiemeniä.

Lapsen voi myös vastuuttaa huolehtimaan viljelmistään itsenäisesti, jos hän ikänsä puolesta siihen kykenee. Peltoa on kasteltava tasaisin väliajoin sopivasti ja ruohoa on ehkä jopa leikattava, jos se säilyy hyvänä kauan ja kasvaa viidakoksi. 

Voin vaan kuvitella kuinka monta innokasta 3-vuotiasta saksijaa meidänkin ryhmässä on, kunhan tämän taas toteutan työssäni! Kilpaa parturoidaan yksi ruohonkorsi kerrallaan kieli keskellä suuta saaden harjoitusta saksilla leikkaamiseen.

Ruohonkortta tai juurta voi tutkia mikroskoopilla ja yrittää valokuvata mikroskooppinäkymää ja vielä suurentaa sitä puhelimen tai tabletin näytöltä. Kasvusta voisi myös kuvata kuvasarjan lasten kanssa ottaen kuvan samasta kohtaa vaikka päivittäin, mikä havainnollistaa lapsille, että kasvamista todella tapahtuu, vaikkakin hitaasti.

 

                                                 IMG_20200408_113917_MediumKuvassa jonkin punertavalehtisen huonekasvin pala mikroskoopista kuvattuna.
 

Kasvatusprojektissa opitaan tärkeää tietoa luonnon kiertokulusta ja kasvun edellytyksistä. Jos alussa laittaa läpinäkymättömän astian johonkin kohtaa peltoa, voi tutkia valon vaikutusta kasvuun; kasvaako kaikkiin kohtiin samanlainen vihreä ruoho? Jos unohdamme kastella viljelmän, mitä ruoholle tapahtuu? Miksi pihamalla nurmilla harvoin kuolee, vaikka emme sitä ole koko ajan kastelemassa? Kasvun tutkiminen ja ymmärtäminen lisää oppimista lähiympäristöstämme ja luo myönteisen ja vastuullisen suhteen luontoon.

Lopuksi kun nurmea ei enää jaksa hoitaa tai hepat ovat talloneet sen huonoksi, voi maatumistakin tutkia yhdessä.

 

                                                     IMG_20200305_152758_Small

 

Itse tein tämän helmikuussa ja kuvatessa harmittelin, etten tehnyt ruohon väliin kivistä polkua hepoille. Pahvilaatioista voisi tehdä talleja tai asumuksia ja projektin kasvattaa vaikka kuinka isoksi.

Syksyllä voi varautua tulevaan talveen ja ottaa talteen muutakin luonnonmateriaalia, joilla rikastuttaa leikkiä. Näitä suuria ruohoalueita voi kasvattaa vaikka talven mittaan useinkin, jos innostuneita leikkijöitä löytyy. Eläinleikki lähtee aivan eri tavalla lentoon ja lapsen ajatusmaailmaan juurtuu vastuu luonnosta huolehtimisesta ja näin luontosuhde vahvistuu.

Paljon puhutaan nykyisin luonnon tarjoamista hyvistä mikroobeista, joille lapset täytyisi antaa paljon altistua, joten mikäs sen parempi keino tälle on kuin antaa lapsen leikkiä mullalla talvellakin sisällä.


 

Alle kaivelin muutaman vanhan kuvan eläinten pesu- ja ruokailuhetkistä, joita varmasti moni onkin tehnyt. Kuvaa ei valitettavasti ollut eläinten vesiliukumäestä, jonka olemme joskus tehneet sisälle. Kesällä yleensä tulee enemmänkin lasten vietyä sisäeikkinsä ulos, mutta yhtä hyvin voi nuket viedä ulos talvellakin leitona päivänä. Me esim. lähdimme muutaman reppuretkeilijän kanssa käyttämään nuket eräänä tammikuun aamuna metsässä eväsretkellä ja lapset olivat innoissaan. Niin lapsilla kuin nukeillakin oli omat eväät ja nuketkin pääsivät katselemaan ulkomaisemia lasten repuista käsin. Kyllä olikin ylpeitä pikkuäitejä sinä aamuna liikenteessä!

 

                                       178_2_Small   179_2_Small


                                          IMG_20200116_104040_Small   IMG_20200329_150824_Small

 

Loruleikkien verkkokaupassa on kylvämistouhuihin pohjustukseksi Kylvö-kuvitettu loru täältä, joka hahmottaa lapselle kasvatusprosessin kivan lorun ja värikkäiden kuvien avulla. Lapsen on kuullun perusteella löydettävä oikea kuva ja hahmotettava se oikeaan kohtaan alustalle.

 

Lue myös vanha juttu; Oksat muuttavat Espanjaan täältä, jossa luodaan myös kesää sisälle talvella.


 

                                                          IMG_20200305_152805-01_Small
 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kalevalan hahmojen taikatemppu

Lue koko viesti: Kalevalan hahmojen taikatemppu

Kalevalan-päivää vietetään 28. helmikuuta, jolloin voit hämmästyttää lapset itsestään liikkuvalla Väinämöisellä, Ainolla tai muilla Kalevalan hahmoilla, samalla opettaen perustietoutta heistä!

 

Löysin pari vuotta sitten upean sivuston liittyen Kalevalan-päivään. Kalevala-seura on koonnut Kalevalasta kauniisti Kati Vuorennon kuvittamat infosivut, joissa mm. esitellään Kalevalan henkilöitä ja tapahtumia lyhyesti. Siellä on paljon käyttökelpoista materiaalia aiheeseen monen ikäisille lapsille ja nuorille. Suosittelen lämpimästi tutustumista, jos ei sivusto ole entuudestaan tuttu. https://www.kalevalaseura.fi/kalevalankankahilla/index.php

 

Sivuilta löytyy mm. yksinkertaista perustietoa Kalevalasta, sen hahmoista, kanteleesta ja Sammosta. Voit suunnitella Sammon, kuunnella kanteleensoittoa, testata kuka Kalevalan hahmoista olisit, suunnitella runon kalevalamittaan ja testata kaikkea Kalevala-tietouttasi. Lisäksi kouluille löytyy ”Opettajan lisämateriaali, draamatehtäviä”, jossa löytyy Kalevalan ympärille vaikka koko viikoksi monialaista toimintaa. Lisäksi aloitussivulla on linkkit ruotsin- ja vironkielisiin sivuihin sekä käyttöliittymä näkövammaisille (josta saa hahmokuvat helpommin tulostettua).

Enemmänkin sivusto on suunnattu koululaisille, mutta jos on aikaa etukäteen katsoa mitkä kohdat soveltuvat esim. 4-6 vuotiaille, saa sivustosta materiaalia varhaiskasvatukseenkin. Kerron alla kuinka itse päädyin toteuttamaan Kalevalan hahmojen esittelyn 3-6-vuotiaille sopivalla, mielenkiintoisella tavalla.

 

Tekijänoikeudet ovat sivuston tekijöillä, mutta oletan, että materiaaleja voi omaan käyttöön tulostaa, esitellä ja muokata omalle kuulijakunnalle sopivaksi, kun vain lähdetiedot on infottu.

Itse toteutin silloin hahmoesittelyn jännittävänä pöytäteatterina, jossa hahmot esiteltiin päiväkodissani osana Kalevala-aiheista pajapäivää. Tulostin hahmot ja tiedot heistä tältä sivulta ; https://www.kalevalaseura.fi/kalevalankankahilla/nv/a.php

 

                                        IMG_20200223_134855_SmallIMG_20200223_135347_Small

 

Leikkasin ja liimasin hahmot jollekin kierrätyskartongille (taisi olla lasteni värityskirjan roskiin menevä kansi, mutta se voi olla vaikka puhdas muropaketti tms. kierrätyspahvi) ja leikkasin wc-paperirullasta rinkuloita tueksi hahmoille. Laitoin rullat kiinni alareunasta kahdella klemmarilla, sillä halusin tehdä taikoja!!! Tein pahvilaatikosta näyttämön, jonka alle mahtuu käsi liikuttelemaan hahmoja näyttämöllä geomag-sauvojen avulla.

Kyllä lapset olivat ihmeissään kuinka hahmot liikkuivat ilman, että kukaan heitä liikutti! Suosittelen, että toinen kasvattaja nostelee hahmoja lavalle ja liikuttelee niitä, ja toinen lukee jokaisesta hahmosta lyhyen esittelyn. Jos intoa ja aikaa riittää suunnitella, niin toki voitte näytellä näillä Kalevalan tapahtumiakin, mutta meillä oli vain hahmojen esittely silloin. Hahmo voi jutella lasten kanssa tai esittää kysymyksiä heille, jolloin esittelyyn saa lasten osallisuutta.

Ja toki myös lasten täytyy päästä lopuksi esittämään, jolloin kasvattaja voi kertoa hahmoista lisää ja kerrata mitä kukakin hahmo Kalevalassa on tehnyt.

Liikutteluun suosittelen vähintään kaksi Geomag-sauvaa, mutta kolme tai neljä takaa liikkumisen jouhevammin.

 

                                                             IMG_20200223_143622_Small

 

Näyttämön tekemiseen tarvitset pahvilaatikon, jonka korkeus on hiukan enemmän kuin magneettisauvan pituus, että hahmoja pystyy liikuttelemaan. Leikkasin yhdeltä sivulta sivupahvin kokonaan pois ja aukon kädelle. Kolmelle muulle sivulle jätin muutaman sentin kaistaleen sivupahvia, jolloin laatikon saa helposti teipattua pöytään liikkumisen estämiseksi. Pohjasta (josta tulee siis näyttämö) poistin muut teipit, paitsi sen yhden, joka pitää pahvit yhdessä. Magneetti ottaa kyllä tämän yhden teippikerroksen läpikin. Päällispuolelle teippasin vielä ohuen paperin saadakseni siistin näyttämön. Lisäksi tein pienet viillot laatikkoon, joista tungin ison kankaan reunoja sisään, saaden siistit sivut ja etuosan näyttämölleni ja näin laatikon piiloon. Kuvassani siis valkoinen takapahvi on vain kuvaustausta ja sillä kohdalla istuisi hahmojen liikuttaja.

 

Hahmot kannattaa nimetä ja numeroida taakse, jolloin ne on helppo ottaa esittelyyn. Itse alleviivasin esittelyteksteistä avainasiat enkä ihan kaikkea lukenut. Jokainen kasvattaja tuntee kulloisetkin lapsensa, kuinka kauan he jaksavat kuunnella. Hahmoja voi myös karsia lukumäärältään ja ottaa vain tärkeimmät hahmot esittelyyn.

 

                                                            IMG_20200223_135822_Small

 

Olemme tehneet myös upeita Kalevala-koruja niin, että lapsi itse suunnittelee ja piirtää korunsa muodon (taas kuinkas muutoin kuin… ) kierrätyspahville ja leikkaa sen irti. Koruun liimataan mm. makarooneja, nappeja, helmiä, siemeniä, simpukoita ja kaikkea muuta pientä mitä vain päiväkodilta löytyy hyödynnettäväksi. Liimaa ei kannata säästellä vaan levitetään sitä reilu kerros pahville ja tiputellaan liimattavat siihen. Annetaan kuivaa esim. seuraavaan päivään.

Korupohjaan tehdään reikä jollain terävällä huomioiden korun tasapaino ja koru maalataan kulta- tai hopeamaalilla (tai spray-maalilla) ja annetaan kuivaa. Lopuksi pujotetaan esim. kultanauha paikalleen. Näistä tulee todella näyttäviä ja jokaiselle aivan omanlaisensa! 

 

                                                        IMG_20200223_143140_Small

 

Kurkkaa verkkokaupan puolelle tästä, löytyykö sinulle sopivia pedagogisia leikkejä, pelejä tai liikuntakortteja tilattavaksi arkenne iloksi.

Saadaksesi kaikki loruleikkien päivitykset, tykkää Hplän Täplän loruleikeistä Facebookissa ja ota seurantaan @loruleikit Instagramissa. 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kelmumaalauksella jäätä hiiriystävyksille

Lue koko viesti: Kelmumaalauksella jäätä hiiriystävyksille

 

Tämä taidetekniikka tuo kivan lisän maalaamiseen tai luo ihanan ja vivahteikkaan pohjan monien aihepiirien projektitöille. Sinisenä työ voi toimia pohjana jää- tai vesitöille esim. kala-/luistelu-/eläinteemalla, mutta värejä muokkaamalla se toimii yhtä hyvin vaikka pääsiäistipujen ruohona tai kesäkukkien taustana. Jälki on kaunista ja kelmumaalaus onnistuu pientenkin kanssa.

 

* Minä käytin pulloväreistä laimennettua peiteväriä näissä töissä, sillä rajasin värin nyt eri sävyisiin sinisiin (valkoisella vaalennettuihin). Peiteväripaletin nappipeitevärit sopivat tähän myös, mutta vettä ja väriä täytyy käyttää reilulla kädellä.

 

* Maalauspaperin alle suosittelen laittamaan jo tässä vaiheessa irtoalustan, jos työ ei voi kuivaa juuri sillä kohdalla, vaan märkää työtä joutuu siirtämään. Märän työn siirtäminen ei onnistu muutoin.

 

                                                                                             IMG_20200218_210007_Small

 

* Paperi maalataan kauttaaltaan haluamilla väreillä niin, että väriä ja vettä käytetään runsaasti ja sitä saa jopa jäädä pieniksi lätäköiksi asti. Etenkin pienen lapsen kanssa voi jopa kaataa maalivettä paperille. Tässä lisäefektinä käytimme myös ilmeikkyyttä antamaan sinisen / turkoosin sävyisiä kreppi- ja silkkipapereita, joita lapsi sai repiä haluamikseen palasiksi ja sommitteli ”uimaan” väriliemeen. Useimmat näistä on laaduiltaan sellaisia, että ne kastuessaan värjäävät voimakkaasti…. niin työn kuin myös sormet!

 

*Kun työ on vielä märkä, ota paperia suurempi pala tuorekelmua ja rypistele kelmu paperin päälle niin, että se on rutussa (osa kelmusta kiinni paperissa, osa ilmassa). Kelmun täytyy olla paikallaan kuivamisen ajan, jolloin se jättää kaunista jälkeä työn pintaan. Hyvin kelmuttu työ myös kuivaa hitaasti keskeltä.

 

                                IMG_20200129_093441_Small

 

Mikäli mietit, että; ”Jopas on muovin tuhlausta”, niin kerron, että minä ainakin mietin tosi tarkkaan mitä jätettä voi vielä hyötykäyttää. Esim. itse olen ottanut talteen askartelukäyttöön kelmun, joka on ollut joskus jonkin ison lähetyksen suojana sekä myös otan talteen myös ruoka-astioiden päällä olevat kelmut, jotka ovat ihan puhtaita. Ja vaikka joutuisit ottamaan nämä kelmut tuorekelmurullasta, älä missään nimessä viskaa kelmuja roskiin. Voit tehdä eri päivinä tehtävät työt samoilla kelmuilla ja käytön jälkeen ne voi kuivina rutistaa pieneen tilaan vaikka kuminauhalla kiristäen ja jemmata myöhempää käyttöä varten, jolloin ei uutta kelmua tarvitse ottaa.

 

                               IMG_20200207_140103_Small  IMG_20200207_135646_Small

 

Kun nuo hiiriystävykset nyt tunkevat joka kuvaan, niin esitellään nyt heidätkin. Ystävänpäivän kunniaksi voi jokaisen itse piirtämästä sydämestä leikata (kartonki kaksinkerroin) samanlaiset hiiret pyöristämällä sydämen terävän kärjen hiirten kuonoiksi. Erotin heidät rajaamalla taitteen tussilla, tein korvat ja piirsin kuonon, silmät ja viikset sekä hännän. Yhden parin laitoin luistelemaan jäälle tekemällä kartongista ”luistimet” eli korotuksen hiirien alle. Nousi mukavasti kolmiuloitteiseksi. Toki hiiristä voi myös tehdä ystävänpäiväkortin annettavaksi parhaalle ystävälle.

 

                                                          IMG_20200208_121518_Small

 

Jokaisen lapsen hiiriystävykset ovat juuri sellaiset kuin hän sydämenpuolikkaansa piirtää. Aivan kuten mekin; jokainen erilainen.

 

Höplän Täplän sivuilla on myynnissä Höplän Täplän sydänystävät sekä värioppi – pelit värien opetteluun. Täpliä voi käyttää myös kim- tai piilotusleikkinä värejä opeteltaessa.

Lue lisää täältä;

*Höplän Täplän sydänystävät

*Höplän Täplän värioppi.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Frozen - huurretaikaa

Lue koko viesti: Frozen - huurretaikaa

Puiden oksat paksulla lumipeitteellä ovat aina olleet minusta niin kauniit, että tykkään tuoda moista kauneutta sisällekin keinotekoisesti. Nämä huurreoksat sopivat joulunalusaikaan, mutta aivan yhtä hyvin myös tammikuun pakkashommiksi joko itselle kotia kaunistamaan tai lasten kanssa tehtäväksi ryhmätilan koristeeksi. Jo marraskuussa voi näitä tehdä joulua ajatellen, sillä nämä säilyvät kauan hyvänä, jos niitä ei ravistele. Frozen-elokuvan innoittamana lapset voivat kesken Frozen leikkien taikoa oksat huurteeseen!

 

Ensimmäisen satsin poimin maahan pudonneita oksia, mutta totesin ne aika tavalla katkeileviksi, joten toiseen satsiin parturoin hiukan oman pihan syrjäisen koivun riippuoksia, vaikkei elävistä puista oksia suositellakaan leikattaviksi. Tein sopivan pituisista oksista kimpun, jonka sidoin kuminauhalla alhaalta kiinni, että nippu pysyy hyvin kasassa.

Työn tein vasta seuraavana päivänä, mutta oksat pysyivät ihan hyvinä veteen uitettuna muovilaatikossa (leikattu pinta veden alla, joten maljakkokin käy hyvin).

 

Työpöytä kannattaa suojata liinalla, sillä joukseva liima sekä tahmea sokeri räiskyvät ympäristöön etenkin lasten kanssa käsittelyssä. Korkeampi reunaiset, laakeat astiat ovat hyviä työvälineitä.

Toisessa astiassa minulla oli EriKeeper-liimaa, jota hiukan laimensin juoksevammaksi vedellä (ei liian löysäksi kuitenkaan) ja toisessa astiassa oli hienoa sokeria ja kimalteita sekoitettuna. Tämän voi tehdä myös kananmunan valkuaisella ja sokerilla, jos liiman käyttö häiritsee. 

 

                                                                        IMG_20191226_180730_Small

 

Oksakimppua pyörittelin liima-vesiseokseen ja hiukan autoin myös pensselillä liimaa keskioksiin, joihin ei liimaa tullut pyöriteltäessä. Astioita voi kallistaa. Tämän jälkeen dippasin liimaoksat sokeri-kimalteisiin, jolloin oksat saavat huurteisen pinnan. Kimppu kannattaa asetella kuivamaan nätisti pystyasentoon, sillä muutoin oksat tarraavat kiinni toisiinsa ja myöhemmin on hankala niitä erotella ja saada kaunis ja symmetrinen kimppu. Pieniä kimppuja voi tehdä esim. pilttipurkkiin.

 

Sokeri paakkuuntuu aika nopeasti astiassa, joten useamman lapsen tehdessä joutuu sokeria lisäämään usein tai sitä voi myös ripotella suoraan oksaan astian päällä. Paakkuja voi myös yrittää hajottaa etenkin jos sokeri seisoo seuraavaan päivään. 

 

Työn raivaamisessa on tärkeää muistaa, että liimaa tai glittereitä ei saa huuhdella viemäreihin! Lopun, puhtaan liiman voi laittaa takaisin liimapulloon, liimaisen pensselin voi pyyhkiä ensin paperiin hyvin ja vain harjaksiin väkisin jäävän liiman olen huuhtonut juoksevan veden alla, ettei pensseli kuiva korpuksi. Liima-astian (tai jos käytössä on ollut muovisia liimalastoja), voi jättää kuivamaan ja liiman kuivuttua voi liimakerrokset repiä astian pinnalta levyinä ja laittaa roskiin.

 

                                 IMG_20191226_181135_1_Small

 

Tämän huurretyön voi toki tehdä myös ekologisemmin eli pelkällä sokerilla ja kimaltelee lähes yhtä kauniisti silti. Glitteri sinänsä on suositeltavaa välttää ikävänä mikromuovina, mutta jos sitä haluaa ihan välttämättä käyttää, niin tärkeintä on välttää sen huuhtomista viemäriin, sillä se voi sieltä joutua vesistöihin ja päätyä kaloihin.

 

Seuraathan Höplän Täplän loruleikkien facebook-sivuja ja olethan kurkannut verkkokaupan puolelle löytyisikö sieltä tilattavaa rikastuttamaan päiviä lasten kanssa työskennellessä? 

Olemme myös Instagramissa; loruleikit.

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Talvea ikkunoihin aamupalajämällä

Lue koko viesti: Talvea ikkunoihin aamupalajämällä

”Syökö joku tämän lopun turkkilaisenjugurtin, johon on lisätty omenahilloa?” kysyi mieheni yksi aamu. ”Minä!” Tai en kylläkään syönyt, vaan lähdin taas sotkemaan eteisen ikkunoitamme!

 

Etelä-Suomen lapset kaipailevat edelleen lumipeitettä maahan, mutta ikkunoihin voi lumista tunnelmaa saada helpostikin esim. piimällä, turkkilaisella jugurtilla tai muilla kiinteillä maitotuotteilla, maalilla tai jopa hammastahnalla. Itse olen tykännyt käyttää piimää jo vuosia tehden usein talvisin ikkunakoristuksia niin kotiin kuin töihinkin. Suosikkini on ollut vuosia näyttävä vanhan ajan huurreruudukko ja ruutuihin lumihiutaleet sapluunapainannalla. Uusimpana tuttavuutena tilasin ihanan mandala-sapluunan ja tein kauniin pitsiympyrän eteisen ikkunaan edellä mainitsemallani mieheni iltapalajämällä.

 

                                                                                                   

Ruudukkoa tehtäessä jaa ikkuna sopivan kokoisiksi ruuduiksi maalarinteipillä. Paina teippi tiiviisti ikkunaan, kun olet tarkistanut, että ruudut ovat tasakokoisia. Näin piimää ei mene väliin sotkemaan lopputulosta. Kaada piimää tms. kiinteää maitotuotetta lautaselle. Töpsöttimeksi käy itse asiassa minusta parhaiten talous- tai käsipyyhepaperista rutattu epätasainen mytty. Toki perinteinenkin superlon-töpsötin käy, mutta talouspaperilla tulee jotenkin luonnollisempi huurrejälki ja nätimpi reuna.

Tupsuttele joka puolelta maalariteipin vierestä n. 5 cm riippuen kuinka paksun jäljen haluat. Kulmat voi pyöristää ja tehdä niihin hiukan paksummin huurretta.

Varo, ettet ota töpsötintä liian märäksi, sillä piimä helposti lähtee valumaan. Aluksi jälki näyttää tosi valjulta, mutta anna piimän rauhassa kuivaa, jolloin se kirkastuu. Toki voit tehdä useamman kerroksen, jolloin valkoisuus korostuu.

 

                                IMG_20191129_200135_2_Small  IMG_20200114_130146_2

 

Lumihiutaleet voi tupsutella vaikka itsetekemillä kalvosapluunoilla. Netistä löytyy malleja paljon, mutta huomioi mallin valinnassa, ettei kovinkaan monimutkainen ja pikkutarkka kuvio ole tarpeen tähän tarkoitukseen. Löytynyt kuvio on helppo kopioida johonkin tekstinkäsittelyohjelmaan, muokata haluttuun kokoon tietokoneen näytöllä ja kopioida kalvolle suoraan näytöltä piirtämällä. Lopuksi kuvio leikataan terävällä katkoteräveitsellä ja lumihiutaleet töpsötellään haluttuihin kohtiin ikkunassa.

 

                                                             IMG_20191215_122054_Small

 

Kun piimä on täysin kuivanut, ota teipit irti ikkunasta varovasti. Kuvio näyttää vielä paremmalta pimeällä kuin valoisalla. Kaikilla on ensimmäinen kysymys; ”Eikö piimä ala pilaantua ja haista?” Kuivunut piimä ei haise yhtään ikkunassa. Tila voi haista kyllä sen jälkeen, kun ikkunaa on koristeltu, mutta ei enää myöhemmin.

 

Lasten kanssa tämän voi tehdä myös tietenkin huomioiden turvallisuuden. Ikkunan ylemmät osat olen yleensä tehnyt itse, mutta siltä korkeudelta mistä pisimmät lapset yltävät työn tehdä tuolilla seisten, ovat lapset ne tehneet; pienimmille alaruudut, pidemmille ylemmät ruudut. Hiukan olen ohjannut, että huurre pysyisi suunnilleen oikeassa kohdassa (isommille se onkin hyvä ohjeiden kuuntelun tehtävä ). Lumihiutaleiden paikat ja mallit saavat lapset vapaasti valita. Hiutaleita on myös kiva laskea myöhemmin; tuliko kaikkiin ruutuihin saman verran hiutaleita tai missä ruudussa on eniten tai vähiten. Netistä voi myös tutkia mielenkiintoista tietoutta lumihiutaleista; montako sakaraa hiutaleessa aina on tai ovatko ne samanlaisia?

 

                                                         IMG_20191229_154859_1_Small

 

Mandalasapluunan tilasin Wishiltä. Tai sapluunahan on neljäsosa ympyrää, joten painaessa kannattaa antaa edellisen osan kuivaa ennen kuin painetaan seuraava neljännes, ettei jälki suttaannu. Ikkunasta tulisi kaunis, jos jaksaisi painaa koko ikkunan täyteen pitsiympyröitä. Sabluunaarkissa oli myös pienempi sapluunaneljännes.

 

                                                             IMG_20191116_205837_1_Small

 

Kuvan jouluiset oksa- ja tonttumaalaukset on tehty pullomaaleilla.

 

Kauankohan saamme tänä vuonna vielä odotella kunnon talven alkamista?

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ilotulitusriemua ryhmässä yksilönä

Lue koko viesti: Ilotulitusriemua ryhmässä yksilönä

Vuosi vaihtuu taas pian ja taivas täytyy kauniista raketeista. Lapset muistelevat ilotulitteita vielä kauan vuoden alun jälkeenkin - onhan se harvinainen elämys lapselle.

 

Vuoden vaihteessa moniin ryhmiin tulee uusia lapsia ja ryhmäytyminen on taas uudelleen tapetilla. Tämän ilotulitustyön taka-ajatus on myös ajatus, että jokainen lapsi yksilönä voi tehdä omanlaisensa työn, mutta kaikkien työt muodostavat yhtenäisen ryhmän ilotulitustaivaan seinälle. Ryhmässä voi myös jutella tämän työn avulla jokaisen erilaisuudesta ja tärkeydestä ryhmän jäsenenä ja osana kokonaisuutta. Jos yhden osan isoa rakettitaivasta ottaa pois, jää aukko, jota kokonaisuus kaipaa. Ihanan, suuren työn vaikka johonkin päiväkodin aulaan saisi useamman ryhmän töitä yhdistämällä!

Myöskin tunnekuvat voisi olla mukana teosten ihailussa, sillä osa lapsista kokee raketit ja kovat äänet pelottaviksi, kun osalle ne tuovat iloa ja riemua.

Kotiin aikoinaan menevät työt ovat jännittävän muotoisia – toisilla pieniä yhden raketin töitä, toisilla isoja monen raketin julisteita, joiden muoto ei olekaan perinteinen suorakulmio, vaan lapsi on itse rajannut työn.

 

Tarvitset mahdollisimman ison, mustan tai tummansinisen kartongin tai paperin. Jos ei ole isoa, voi toki useammasta yhdistää isomman kokonaisuuden. Ajatuksena minulla oli kuitenkin, että jokainen valitsee kohdan, johon aloittaa tehdä omaa työtään ja tekee sen kokoisen kuin jaksaa, jonka jälkeen työ rajataan paksulla valko- tai kultatussilla ja leikataan rajaa pitkin. Työt kootaan lopuksi seinälle samassa järjetyksessä kokonaisuudeksi jättäen pienen aukon töiden väliin. Mallityö (kuvissa) on taas tylsä aikuisen tekemä, mutta lasten tekemänä tästä tulee upea kuvataidekokonaisuus!

 

                                                                IMG_20191226_152236_3_Small

 

Maaleina käytin pulloissa olevia valmisvärejä, joihin sekoitin jokaiseen väriin mukaan valkoista. Esim. pelkkä vihreä tai sininen voi jäädä mustalla taustalla aika värittömäksi kuivettuaan. Toki riippuu väreistä ja niiden pigmentistä. Akryylivärit ainakin näkyvät kunnolla ilman valkaisuakin. Myös kulta- ja hopeamaalit ovat upeita!

 

                            IMG_20201230_200225_Medium

 

Töpsöttimenä voi toki käyttää esim vessapaperirullasta hapsutettua rakettia (tulee aika isoja pamauksia) tai vanhaa tiskiharjaa (pienille sopiva), mutta minä halusin kokeilla hyödyntää taas luontoa. Vaikka ei suositellakaan elävistä puista leikattavan oksia, parturoin kyllä syrjäisen koivun roikkuvia, ohuita oksanpäitä muutaman ja tein niistä tiiviin nipun, jonka sidoin kuminauhalla n. parin cm;n päästä (mitä kauempana kuminauha on, sitä isompia raketeista tulee). Tässä oksat kannattaa olla tuoreita, sillä jos poimii maasta kuivaneita oksia, katkeilevat ne työtä tehdessä, jos ovat kauan aikaa sitten katkenneita. Männyn oksan pää sopii myös tämän työn tekemiseen. 

Myös joulunauhasta tai tekokuusesta voi napsaista pään jolla raketit töpsöttelee! Meillä lasten leluissa on ainakin ollut riesaksi asti leluharjoja, joilla on myös hyvä levittää maalitäplästä rakettia. Myös kuulaa pyörittämällä maalissa ja sitten kolmen sormen sisällä kevyesti pyörittämällä saa kuvan mukaisia raketteja.

         IMG_20201230_200736_2_Medium IMG_20201230_200316_Medium

                                             

Raketteja töpsötellään työhön haluamillaan väreillä, eikä haittaa vaikka värit sekoittuvatkin. Opitaanpahan värien sekoittumista samalla. Märkään maaliin voi halutessaan ripautta hiukan kimallettakin tai kastaa töpsötin kimalleliimassa. Kimalletta sinänsä on suositeltavaa välttää ikävänä mikromuovina, mutta jos sitä haluaa ihan välttämättä käyttää, niin tärkeintä on välttää sen huuhtomista viemäriin, sillä se voi sieltä joutua vesistöihin ja päätyä kaloihin.

Valkoinen on tosi näyttävä väri mustalla taustalla ja sillä voikin lopuksi halutessaan tehdä lumisadetta rakettien ympärille joko hammasharjalla räpsyttäen tai kahden pensselin avulla; ota toiseen pensseliin valkoista, löysää väriä ja räpsytä paperin päällä pensselin harjaksia kynällä tai toisella pensselillä. Jos käytössä on kulta- tai hopeamaalia, voi silläkin räpsytellä tähtitaivasta rakettien ympärille.

 

                           IMG_20191226_153638_Small IMG_20201230_195720__01-01_Medium

 

Yllä kuvailinkin kuinka jokaisen työ rajataan ja leikataan paksun rajauksen keskeltä. Muista nimikoida työt tässä vaiheessa! Jos kuivatat työt ennen seinälle laittoa sikin sokin, onkin yhteisenä hahmottamisen haasteena saada töistä koottua alkuperäinen palapeli. Tämä voi olla yllättävänkin haastavaa ja mikäli epäilet onnistumista, kannattaa kokonaisuudesta ottaa välillä valokuvia työtä tehtäessä.

 

Kurkkaa myös vuoden 2021 juttu rakettiaskarteluista; Sokerirakettaja tummalle pohjalle, jossa upeita sokerimaalaustöitä.

 

Iloa ja väriä jokaisen vuoteen 2021!

Toivottavasti Höplä Täplä tuo teille mukavia luonto- ja kuvataide elämyksiä tulevaisuudessakin. Seuraathan Höplän Täplän loruleikkien facebook-sivuja ja olethan kurkannut verkkokaupan puolelle löytyisikö sieltä tilattavaa rikastuttamaan työtä lasten kanssa? Mm. joka kuukaudelle on valittu yksi tuote, joka myydään reiluun alennushintaan.

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Suolan kiteytymisen ihme

Lue koko viesti: Suolan kiteytymisen ihme

 

Lunta odotellessa voi kasvattaa kauniita suola-kippoja omaan kotiin tai ryhmän lapsille kotiin viemiseksi, jos ryhmässänne on pikku-tutkijoita. Tämä on hyvin mielenkiintoinen tutkimisen aihe lapsille sekä edullinen ja nopea toteuttaa. Varmaan monille jo tuttu ja kokeiltukin juttu, mutta laitan tämänkin ylös tänne ideapankkiin sekä kerron joitakin vinkkejä omasta kokemuksestani.

 

Astiaksi valitaan lasikippo tai -kulho, jossa esim. voi pitää led-tuikkua palamassa, jolloin valo kajastaa kauniisti huurteen läpi. Mm. Piltti – tai muu lasipurkki on halpa ja hyvä kierrätysratkaisu, jos kaikkien lasten kanssa kasvatetaan suolaa kotiin vietäväksi. Kokeilin itse kasvattaa pikkuisessa pullossa suolaa, muttei se lähtenyt ollenkaan kasvamaan… liekö syynä ollut liian kapea suuaukko. Vanhoissa, ohutreunaisissa viinilaseissa suola kasvoi sen sijaan hyvin.

 

Suolana olen käyttänyt karkeaa merisuolaa tai ruususuolaa. Näillä onnistut ainakin, eikä ole kovinkaan kallista. Minun piti tietysti mielenkiinnosta kokeilla kasvaako ruususuolan huurre hennon vaaleanpunaiseksi ---> ei kasvanut. 

 

Kuumenna vettä esim. vedenkeittimessä. Veden ei tarvitse olla enää kiehuvaa kun se suola-astiaan lisätään, mutta aina kuuman veden kanssa muista erityisesti turvallisuus lasten kanssa työskennellessä! Keitintä ei saa jättää vartioimatta lasten kädenulottuville hetkeksikään.

                                                  

                                                              IMG_20191110_114307_2_Small.

 

Lisää astian pohjalle suolaa niin, että pohja peittyy, mutta sitä ei tarvitse olla senttikaupalla kuitenkaan. Kuumaa vettä lisätään pohjalle niin, että suola peittyy juuri ja juuri. Purkkia voi kallistella varovasti tässä vaiheessa niin että kierrätät suolavettä reunaa ylöspäin läikyttämättä sitä yli (ei ole välttämätöntä tehdä tätä). Jätä purkki lämpimään paikkaan ”kasvattamaan” suolaa. Houkutus olisi laittaa purkit kauniille ikkunalaudalle, mutta ikkunasta hohkava viileys hidastaa suolan kasvamista. Huomasin esim. itse, että laittaessani purkit eteisen lipaston päälle, suola kasvoi huomattavasti voimakkaammin siltä puolelta, johon ilmalämpöpumppu puhalsi lämmintä ilmaa. Siispä mm. leivinuunia lämmittäessä, kannattaa kipot laittaa uunin päälle tai sen lähettyville.

 

                                                 IMG_20191201_133828_SmallIMG_20191201_134647_Small

 

Suolan annetaan kiteytyä useita päiviä ja kuumaa vettä lisätään kipon pohjalle kun se näyttää kuivalta. Minä unohdin lopulta muutaman kastelukerran jälkeen jo koko kastelun, mutta silti suolaraja vain kipusi pikku hiljaa ylemmäs. Suola kasvaa myös ulos purkista, joten ota kiinni siitä varovasti, ettet jätä ikäviä sormenjälkiä suolaan.

 

                                                        15492278_10209443904872447_4821544763041242623_n_4_Small

 

Tämä vanha kuva näyttää oikein onnistuneesti kiteytyneen suolan. On kyllä uskomattoman kaunista, eikö? Kuten kuvasta näkyy, voi Piltti-purkin kylkeen laittaa koristeeksi vaikka tähti-tarroja.

 

Pienten lasipurkkien (esim. Piltti-purkkien) sisään ei suositella laitettavaksi oikeaa tuikkua, sillä niitä on hajonnut kuumuuden vaikutuksesta. Led-tuikku antaa kauniin valon huurteen läpi ja on paloturvallisempi.

 

                                                       IMG_20191201_152635_Small

 

Ruusu- sekä merisuolaliuosta jäi yli, joten jätin kokeeksi oksanpalasia "huurtumaan", joista muodostuikin uskomattoman upeita suolakuutioita!  Olivat tosi kauan rauhassa kaapin päällä vahvassa suolaliuoksessa, enkä lisännyt vettä ollenkaan. Reunan suola myös jatkoi kasvamistaan ilman hoitamista ajan kanssa ja vyöryi yli kaikkien suojapapereiden hyllynkin päälle!

 

                         IMG_20191217_192126_2_SmallIMG_20201213_164909_SmallIMG_20201213_164822_Small

 

Muista käydä kurkkaamassa ja tilaamassa Höplän Täplän tuotteita verkkokaupasta sekä tykkäämässä Höplän Täplän loruleikit – facebook sivuista ja ota seurantaan instassa loruleikit!

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Liisteripaperi-ihanuuksia

Lue koko viesti: Liisteripaperi-ihanuuksia

 

 

Höplän Täplän blogin alkueräisenä ajatuksena oli tuoda niin uusia kuin vanhoja ja unohdettujakin taidetekniikoita lukijoiden tietoisuuteen. Yksi vanha, ehkä ei nykyään paljoakaan käytetty tekniikka, on liisteripaperin valmistus. Halloweenin aistiradalta minulta jäi valmista liisteriä, jonka jemmasin myöhempää käyttöä varten ja tempaisin lennosta ”tuotantoon” tämän vanhan tekniikan maalausta rakastavien lasten iloksi halukkaille ei-nukkujille. Ei sekään joutoliisteri mennyt hukkaan, vaan lapset saivat luoda kaunista taidetta ja tutustua uuteen taidetekniikkaan. Ja intoa näytti riittävänkin, kun liisteri melkein loppui kesken.

 

Ohje liisteripaperiin:

Tee löysähköä liisteriä pieni määrä ohjeen mukaan. Suhteita en osaa sanoa, sillä teen itse ihan käsituntumalla (heh, siksi sitä tulikin liian paljon). Liisteri säilyy kannella tai kelmulla peitetyssä astiassa kauan huoneenlämmössä, joten voit huoletta esim. valmistaa sen ma;na ja jatkaa töitä koko viikon.

Teippaa paperi alustaan kiinni teipillä, sillä opin kantapään kautta, että ainakin kopiopaperi käpristyy hurjasti kuivaessaan.

Sivele paperi kauttaaltaan liisterillä. Kerroksen ei tarvitse olla kovinkaan paksu, ettei lopputuloksesta tule lohkeileva.

Levittele liisterin päälle löysähköjä pullovärejä tai maalaa normaalisti paperiin värejä sekaisin. Liisteri antaa väreille oman utuisen jäljen.

 

                                     IMG_20191104_130543_Small_2IMG_20191104_130055IMG_20191113_211006

 

Tylpällä tikulla (mm. pensselin toisella päällä) voi tehdä kuvioita tai piirtää paperiin, jolloin kohta jää valkoiseksi. Älä paina liikaa, ettei märkä paperi mene rikki. Hauskan jäljen tai hiukan marmorointia jäljittelevän kuvion saat paksusta pahvista leikkaamalla kammalla, vetäen sitä ristiin rastiin tai aaltoilemalla maaliliisterin päällä. Tälläkin tekniikalla saat parhaan tuloksen, kun maltat lopettaa ajoissa kuvioiden tekemisen, sillä muutoin ne sekoittuvat vain mössöksi eikä marmorijälkeä enää näy.

 

                                             IMG_20191209_191752_SmallIMG_20191130_133033_Small_2

 

Voit kokeilla rohkeasti muitakin kuviointivälineitä; yhteen paperiin vedin esim. sileällä pahvinpalalla reunat. Katkaistulla jäätelötikulla saa kivaa jälkeä tai viivottimen päällä syntyy leveää raitaa. Foliomytyllä pyöräyttämällä tai töpöttämällä saisi ehkä mielenkiintoista kuvioa myös. Lapset keksivät myös itse hauskoja tapoja ja anna heidän kokeilla kaikkea luovasti.

 

Anna paperin kuivua rauhassa. Sen kuivettua aivan kuivaksi, voit pitää paperia kirjapinon alla suoristumassa yön yli.

Kuvioitua paperia voi käyttää mm. kortteihin tai vihkojen päällystämiseen. Tekniikkaan olen ensikosketuksen saanut kirjansidontakurssilla, joten kirjojen kansia on päällystetty mm. tällä tekniikalla aikoinaan.

 

                                                FotoJet_1_Small

 

Jos liisteriä kuitenkin jää, voit jatkaa esim toisella liisteritekniikalla, paperimassalla, josta löydät postauksen täältä.

 

Muista käydä tykkäämässä Höplän Täplän loruleikkien Facebook-sivuista, ota seurantaan Instassa #loruleikit ja kurkkaa verkkokaupasta mitä kivaa löytyy lasten päivien pedagogiikan rikastuttamiseen.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kananmunakennosta kimaltavaksi hiutaleeksi

Lue koko viesti: Kananmunakennosta kimaltavaksi hiutaleeksi

 

Oletko milloin viimeksi tehnyt paperimassaa? Itsellä aikaa on vierähtänyt varmaan 10 vuotta, mutta tyhjentyneestä sinisestä kananmunakennosta lähti idea kokeilla tätäkin vanhaa tekniikkaa pitkästä aikaa talvisiin koristeisiin. Siispä eikun repimään kenno silpuksi ämpärin pohjalle ja kuumaa vettä niskaan! Muuta ei tarvitakaan, joten tämäkin Täplän askartelu kunnioittaa kierrätystä ja on edullinen, helppo ja silti näyttävä. On kuitenkin muistettava, ettei tämä sovi pahasti kananmuna-allergisille lapsille tehtäväksi!

 

                                                                      IMG_20191128_202143_Small

 

Ohje paperimassan tekemiseen;

Silppua paperimassan ainekset pieniksi paloiksi (mitä pienemmäksi jaksat, sen parempi). Paperiksi käy siis kananmunakennot, veteen liukenevat vessapaperihylsyt, sanomalehtipaperi ym. muu huokoinen ja pehmyt paperi (ei siis kova ja kiiltävä mainospaperi). Mitä kovempi paperi on, sitä pienemmäksi paloiksi se kannattaa repiä. Huomioi paperien väri, sillä töistä tulee käytetyn paperin väristä tai niiden sekoitusta. Kuvan sinisissä koristessa on pelkkää sinistä kennoa ja harmahtavassa lumihiutaleessa on käytetty sinistä ja harmaata kennoa sekaisin. Sanomalehtipaperista tulee musteen takia harmahtavaa.

 

Peitä silput kuumalla vedellä ja anna pehmetä esim. yön tai viikonlopun yli. Netistä löytyy paljon ohjeita, ja osassa silppua keitetään kattilassa, mutta minä vain liotin sankossa. Minun silput ehtivät pehmetä lähes viikon ennen kuin ehdin jatkaa työstöä, joten viivästykset eivät haittaa.

 

                                             IMG_20191012_165543_Small_4 IMG_20191012_165656_Small_4

 

Osan vedestä voi kaataa pois, jos vettä on paljon. Kannattaa jättää kuitenkin seos kosteaksi helpottamaan silppuamista, ettei saivasekoitin turhaan ”tukehdu”. Kirppiksiltä ja Facebookin roskalava-ryhmistä kannattaa kysellä toimivia, mutta vanhoja sauvasekoittimia tähän tarkoitukseen, mutta itse olen ihan käytössä olevaa sekoitinta käyttänyt ja pessyt sen vain heti erityisen hyvin, koska sekoitinta käytetään vain liuenneen paperin silppuamiseen (ennen liisterin lisäystä).

 

Massa siis silputaan sauvasekoittimella mössöksi. Tein tämänkin lasten kanssa yhdessä, sillä tykkään opettaa lapsille kaikenlaisten koneiden ja laitteiden käyttöä, koska se heitä kiinnostaa kovasti. Turvallisuus on kuitenkin huomioitava ja kerrottava lapsille, ettei sekoitinta saa ikinä käynnistää kuin vasta terän ollessa seoksessa. Ja sauvasekoitin ei saa jäädä lasten käsien ulottuville ilman valvontaa hetkeksikään.

 

Loppu vesi siivilöidään pois seoksesta joko siivilän tai sideharson avulla tai kuten minä laiskana vain puristelin. Viemäriin ei hienoa paperisilppua saisi mennä, sillä se tukkii viemäriä. Seokseen lisätään esim. liisteriä ja vaivataan kuin pullataikinaa. Laimeaa liimaakin voi käyttää, mutta minusta liisteri kuulosti turvallisemmalta lasten käsitellessä taikinaa. Liisterin voi lukemani mukaan laittaa ihan jauheena massaan, mutta itse turvotin sen valmiiksi veden kanssa hiukan ennen vaivaamista. 

 

Itse en paljoakaan vaivannut mössöä, mutta lopputulos on vain rosoisempi. Massan pitäisi mennä hyvinkin sileän massan oloiseksi kun kunnolla vaivaa.

 

                                                       IMG_20191107_212931_Small_2

 

Suosittelen antamaan jokaiselle lapselle palan leivinpaperia tai muuta paperia, jolloin märkää ja haurasta työtä ei tarvitsisi siirrellessä nostella. Paperin päälle muovaillaan itse tai valitaan haluttu piparimuotti ja paperimassaa aletaan painella tiiviisti muottiin. Paksuus vaihteli meidän töissä n. 0,5-1cm väliltä, joten ihan ohueksi lätyksi ei kannata antaa töitä painella rikkoutumisen vuoksi. Myöskin jääpuikkoja tai lumiukkoja saisi tehtyä kivasti oksaan tai ikkunaan roikkumaan.

Jos koristeet tehdään roikkuviksi, on tässä vaiheessa muistettava työntää esim. grillitikulla tai sukkapuikolla reilun kokoinen reikä koristeeseen ripustusnarua varten. Suosittelen ottamaan muotin varovasti pois aika pian, sillä piparimuotti ruostuu, jos jää veden kanssa kosketuksiin kauaksi aikaa.

 

Massasta voi toki myös tehdä muovailuvahan tapaan kolmiulotteisia töitä tai vaikka kulhoja esim koruille tai pikkuleluille … tai vaikka petseille sängyiksi leikkiehin. Lapset kyllä keksivät itse mitä haluavat muovailla. Massaa voi myös värjätä massana esim elintarvikeväreillä tai maalata kuivettuaan ja siihen saa lisättyä muuta materiaalia ainakin liiman avulla (esim. lumiukolle oksakädet).

 

Työ kuivatetaan kuivaksi molemmin puolin kunnolla, jolloin työn väri vaalenee ja työ kevenee huomattavasti. Näitäkin reaktioita voi lasten kanssa ihmetellä ja pohtia mitä kummaa työssä tapahtuu ja miksi.

 

Työn kuivettua kiinnitetään naru ja halutessaan voi koristeeseen lisätä kimalletta tai maalata. Nämä sopivat joko joulukoristeeksi kuuseen tai ovat kauniita myös ryhmätilan katossa roikkuvassa isossa oksassa vaikka joulun jälkeenkin (mm. lumihiutalemuotti).

 

                                   IMG_20191128_201733_Small_2 IMG_20191128_202143-01_Small_2

 

 Massa säilyy useamman päivän peitettynä (mikäli ei ole liiman kanssa tehty) ja vaikka se kuivahtaisikin, sen saa käyttökelpoiseksi uudelleen veteen kastamalla ja liottamalla. Massasta voi tehdä vaikka palloja massasta, kuivattaa ne myöhempää käyttöä varten ja sitten vain liottaa käyttöön.

 

Muista käydä tykkäämässä Höplän Täplän loruleikkien Facebook-sivuista, ota seurantaan insta #loruleikit ja kurkkaa verkkokaupasta mitä kivaa löytyy lasten arjen rikastuttamiseen.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ovi taikamaailmaan

Lue koko viesti: Ovi taikamaailmaan

Taikaako on maailma tonttujen?

Nään pienen oven ihmeellisen.

Kulkeeko tonttumme läpi sen,

kera pienten ja suurten lahjojen?

Kuinka saa hän ne mahtumaan,

aukosta pienestä mun maailmaan?

Täytyy taika joulun olla valtava,

satujen hohde niin lumoava!

                      -Jonna Karosto

 

Tonttuovet ovat nyt monessa perheessä ilmestyneet lasten ihmeteltäväksi viime vuosina. Osalla niistä ilmestyy aina uusi pieni tavara yöna aikana joulukalenterin tapaan, osalle tonttu jättää viestejä tai tehtäviä ja joidenkin perheiden tontut hassuttelevat tekemällä mitä ihmeellisimpiä kepposia kodissa. Tavarat ovat vaihtavat paikkaa tai jauhot on levitelty pitkin keittiötä, tai illalla raivatut lelut onkin levitelty kuin niillä olisi leikitty. Kaikki kengät saattaa olla käännetty eteisessä nurinpäin tai tv kääntynyt ihan vinoon.

 

Jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten ja on otettava huomioon lapsen sietokyky rutiinien särkymisestä. Toisille voi nämä kepposet sekoittaa pään aivan liikaakin, kun taas toiset niitä ehkä jopa tarvitsevat ja suurin osa lapsistahan lähtee tarinaan mukaan nauttien. Itse käytän työssäni päiväkodissa paljon nurin kurin päiviä, joissa tehdään juurikin kaikkea hassusti. Näen ne myös pedagogisesti herkullisina päivänä lapsille, jotka jumittuvat kovasti totuttuun. Mitään niistä hommista ei ole kenenkään pakko tehdä (kuten vaihtaa vaatteita nurin päin tai olla eri parinsukissa, tai syödä pöydän alla välipalaa), mutta he näkevät myös mallin siitä, ettei aina kaiken tarvitse tapahtua samalla tavalla. Toki on erityislapsia, joille todellakin rutiinit ovat kaikki kaikessa ja luovat turvallisuutta, ja heidän kohdallaan on oltava varovainen tällaisissa asioissa.

 

                         IMG_20201115_142645-01_1_Small IMG_20201121_092256_1_Small IMG_20201121_151856_1_Small IMG_20201115_150725-01_Small

 

Tonttuovea ja tuollaista keppostelijatonttua voisi käyttää mainiosti myös arjen helpottamiseen kotona. Saattaisi jo silkan ihmettelyn voimasta jonkun aamun hoitoonlähtöpukeminen onnistua nopsaan, jos tonttu olisikin asetellut ulkovaatteet vaikka olohuoneen tai keittiön lattialle pukemisvalmiiksi kenkiä myöten tai tontun piilottama toinen kenkä löytyy katonrajasta! Siitä riittäisi pienelle ihmettelemistä koko päiväksi.

Tai keittiön pöydällä olisi lapsen aamupala sekä kotileikkilautasella tontun oma leipäpala, josta olisi vain rippeet jäljellä ja muovimuki, josta olisi jo maitoa juotu. Tai jos tonttu on purassut kurkusta ja jättänyt lapselle oman palan, voi kurkkukin mennä tontun innoittamana livakkaan alas.

Myös hammastahnaa on voinut tontulta hiukan purskahtaa vessan pöydälle hänen pestessä hampaansa aamulla! Vanhemmat voivat muistuttaa lapsia, että tonttujenkin on pestävä hampaat ennen tontuntöihin lähtöä, joten hän varmasti toivoo myös teidän pesevän.

 

              IMG_20201115_142952_Small IMG_20201115_142302-01_Small

Positiivisen pedagogiikan näkökulmaakin voi helposti tonttuovella hyödyntää. Tonttu voi tuoda postilaatikkoon lapsen vahvuuksista viestejä vaikka muutamalla sanalla. Tai pieniä kirjelappusia, jossa vaikka lyhyesti kehutaan kuinka hienosti oli eilinen kauppareissu mennyt ja kuinka kaikilla oli sen jälkeen hyvä mieli. Tai kuinka kauniisti lapsi jakoi lelupetsit, kun sisko halusi leikkiä myös niillä.

Tällä tontun viestillä on toisaalta helppo antaa postiivista palautetta lapselle pienistäkin hyvistä hetkistä (mitä ei aina tule sanottua ääneen) ja toisaalta lapselle niillä voi olla vahvempi vaikutuskin kuin äidin ja isän sanomana.

 

Kaikelle tälle toki on oletuksena, että perheessä on tapana uskotella tonttujen ja joulupukin olemassa oloa. Kaikki eivät näin tee joko uskonnon tai muun syyn takia. Toki tonttuoven voi laittaa päiväkotiryhmäänkin lasten ihmeteltäväksi, mutta perheet täytyy tällöin tuntea tosi hyvin, ettei se loukkaa kenenkään vakaumusta.

 

Päiväkodin joulukalenterina tonttu voi tuoda jokaiselle vuorollaan satuhieronnan, joka tehdään päiväkodilla rauhallisessa tunnelmassa ja jonka saa mukaan kotiin tehtäväksi esim. illalla kotona.

 

                 IMG_20201208_185252_2_Small IMG_20201209_164148_2_Small IMG_20201208_185156_2_Small

Mikäli et itse jaksa alkaa valmistamaan tonttuovea, kurkkaa Höplän Täplän loruleikkien sivulle ”Muut tuotteet”. Siellä saattaa olla pieni erä koristeltuja tonttuovisettejä myynnissä uniikkikappaleittain. Voit myös kysyä yksityisviestillä toivetilausta.

Loruleikit löytyy nyt myös Instagramista @loruleikit ja Facessa Höplän Täplän loruleikit.

 

                         IMG_20201122_195248-01_Small

Täältä löytyy joulukalenteriksi tonttuoven ympäristöön tulostettava tiedosto, joka sisältää 24 kaunista numerosydäntä, 24 taikametsän joululorua ja tontun kirjeen.

 

                               

                                                            IMG_20201115_151932-01_Small

Taiantäyteistä joulunaikaa kaikille! Voit tehdä halutessasi lorukortin alla olevasta kuvasta.

 

IMG_20201018_191144-01

Tontullakin on usein niin kiire, ettei ihan kaikkiin virheisiin ehdi takertua, mutta ei kai se haittaa? Tonttu pahoittelee kuvan runossa olevaa kirjoitusvirhettä!

 

 

 

 

 

 

 

Lue koko viesti
21 - 30 / 50 tuloksesta

Powered by Powered by