Höplän Täplän blogi
Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Höplän Täplän blogi

Verkkokaupan ohella Höplä Täplä päivittää blogiin mm. vinkkejä myytävien pelien ja leikkien käyttömahdollisuuksista sekä kerää ideapankiksi myös muita ajankohtaisia sekä käytännönläheisiä tarinoita/ ohjeita /toimintavinkkejä päiväkotiarkeen liittyen (esim. lasten kanssa toteutettavia taidetekniikoita). Kierrätys ja luonto ovat suuressa roolissa postauksissani. Kaikki ideat eivät ole omiani, vaan netissä kauan aikaa kiertäneitä vinkkejä, joita olen toteuttanut lasten kanssa joskus ja haluan tuoda ne tänne vinkkipankkiin helposti löydettäväksi.

Lisää vinkkejä löytyy lyhyemmistä postauksista Facebookista (Höplän Täplän loruleikit) sekä Instagramista (@loruleikit).

Blogitekstit kertyvät vuodesta toiseen vuodenaikojen kierron mukaan niin, että tuorein postaus on ylimmäisenä. Suosittelen siis selaamaan kaikki jutut, jos esim. etsit talveen liittyvää vinkkiä. Osa teksteistä toki ei rajoitu vuodenaikaan vaan sopii muokattavaksi luovasti milloin tahansa (esim eri kuvataidetekniikat). Hyödyntäkää niitä luovasti aina oman lapsiryhmänne mielenkiinnon kohteiden mukaan!


31 - 40 / 50 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Rakkauden kivi rakkaalle

Lue koko viesti: Rakkauden kivi rakkaalle

 

 

 

 

 

 

 

 

              Isä/äiti sekä minä,

                kivi sekä kynä.

 

          Lämmöllä yhteen ne suli.

        Rakkaudenkivihän siitä tuli!

 

            Kivi kaunis väreillä,

          tehty aidolla tunteella.

 

   Ota se kätees, kun elämä kiukuttaa.

   Muista minut; heti alkaa helpottaa!

                                                  Jonna Karosto

 

Tuon taas luontoa ja kierrätystä vahvasti esiin tuodessani tämän isän- / äitienpäivälahjavinkin, johon ei suuria materiaalihankintoja tarvitse. Soveltuu toki myös ukille/papalle jne... muulle tärkeälle henkilölle. Vahva tunnelataus ja rakkaus ovat suuressa roolissa. Tämä on oma versioni aiemmin ideoidusta "Resepti isälle" - versiosta, jonka ehkä olet nähnyt some-ryhmissä. Lapset rakastavat kivien maaleilla maalausta, mutta tämä onkin jännittävämpi tekniikka, joka aiheuttaa ihmetystä ja hämmästystä suuresti…. mutta vaatii myös varovaisuutta.

 

Kerätkää noin lapsen nyrkin kokoisia litteitä kiviä, joissa koristeltava pinta olisi mielellään vaakatasossa. Jos kivi on monikulmainen, mutta yksi sivu on isompi sileä alue, voi pikkukivillä tukea tämän ison sileän pinnan vaakatasoon, joten noukkikaa pikkukiviä mukaan myös. Peskää kivet, sekä laittakaa ne kuuman ( n. 225 asteisen) uunin pohjalle kuumenemaan joko sellaisenaan tai muutaman lapsen kivet samaan foliovuokaan (joka joutaa tuokion jälkeen roskikseen). Jännää sihinää saattaa aluksi kuulua, jos kosteana ne sinne laitatte ja voittekin samalla keskustella mistä sihinä johtuu. Voitte vaikka hassutella ja puhaltaa luukun ulkopuolelta siihen rakkaudentaikaa. Anna kivien kuumeta n. 10-15 minuutiksi riippuen kivien koosta. 

 

Väri mitä kiville sulatetaan, on vanhoista liidunpätkistä raastettu raaste. Siihen käy siis vaikka ihan pienetkin pätkät väriliituja eikä laadulla tunnu olevan juurikaan merkitystä. Toiset sulavat toisia paremmin, mutta en osaa sen kummemmin selittää mitä liituja ne kannattaa olla. Toki jos varman päälle haluat tehdä, niin tee koeversio ennen kuin lapsille ehdotat. Väreinä valkoinen sekä muut vaaleat sävyt antavat kivaa kontrastia tummaan kiveen.

 

                                    IMG_20191019_171059_Small  IMG_20191019_172717_Small

 

Jos sinulla on askartelukäytössä raastin, voi sillä helposti tehdä raastamisen valkoisen taitetun paperin päälle, mutta minä vuolin pikkuveitsellä väriä. Tämä kannattaa tehdä luonnollisesti yksitellen niin, että aikuinen on lapsen vieressä, mutta samallapa tulee lapsille harjoitusta terävien veitsien käsittelystä; vuoleminen itsestä poispäin ja rauhallinen liikehdintä veitsen kanssa. Monikaan ei saa koskaan kotonaan koskea teräviin veitsiin, joten ne voivat jopa pelottaa.

 

Jos teet näitä pienten lasten kanssa, joiden kanssa ei vuoleminen onnistu, voi liidun pätkiä laittaa pieneen pussiin ja hakata vasaralla pieneksi murskeeksi hakkausta kestävän alustan päällä. Murske pitää olla todella pientä ja värit voi pitää erillään useassa pussissa, sillä muutoin ne sekoittuvat aika värittömäksi mössöksi. Tosin ehdottomasti parempia koukeroita tulee vuolemalla veitsellä, joten voi vaikka lopussa vuolla hetken valkoista pienenkin kanssa, niin saat hienon lopputuloksen.

 

Korosta vahvasti koko ajan lapsille, että kyseessä on todella kuuma kivi, jota ei saa sormin itse koskea vaikka kuinka tekisi mieli! Kiven voi antaa hetken jäähtyä uunista tulon jälkeen. Vielä kuuma kivi asetetaan patalapuilla aikuisen toimesta kuumuutta kestävälle alustalle, josta tässä muutama vaihtoehto:

*tasainen pannunalusta + paperi, johon vaharoiskeet kertyvät.

*vanha matala lasi tai jälkiruokakulho, joka on askartelukäytössä (tämä on turvallinen, koska reunojen ansiosta lapsi ei niinkään pääse vahingossa koskemaan kuumaan kiveen).

*foliovuoka (joka ei ole ollut uunissa), mutta muista, että alla pitää olla esim. patalappu, sillä vuokakin kuumuu kuuman kiven alta.

*tai joku muu kuumuutta ja väriroiskeita kestävä alusta esim lasialusta.

 

                                                            IMG_20191103_183006_Small

 

Isompien kanssa vuolemisen voi tehdä suoraan kiven päällekin, mutta turvallisempaa on paperin päälle vuoleminen sillä aikaa kun kivi kuumenee uunissa. Liidunpalat ravistetaan paperin taitetta pitkin kiven päälle litteälle sivulla, jolloin ne sulavat hetkessä! Tämä on jännää katseltavaa lapsista! Tekee mieli aina vain lisätä ja lisätä liitua ja katsoa kuinka väri sulaa entisten päälle. Voitte esim. kuivalla pensselillä kerätä paperilta kiven ympärille tippuneet hituset ja tiputtaa ne kohtiin, jossa ei vielä väriä ole tai vuolla lisää väriä kivelle suoraan. Väriraaste on aika sähköistä, joten sitä voi napsutella irti pensselistä toisen pensselinvarren avulla. Kivi pysyy kuumana aika kauan, joten kiirettä taiteilun kanssa ei ole. Toki kovinkaan paksua värikerrosta kuumakaan kivi ei jaksa sulattaa, joten koettakaa laittaa väri aika tasaisesti joka puolelle. Kiven voi myös laittaa takaisin uuniin, jos tuntuu, ettei väri enää sula.

Olen myös kokeillut sulattaa suoraan pitkästä liidusta väriä kuumalle kivelle, mutta siitä ei näin näyttävää tule, mutta onnistuu kyllä.

 

Lopuksi voi halutessaan kiven kuivuttua ja värin kovetuttua pinnan vielä lakata värittömällä lakalla, ettei värit sotke isien/äitien sormia.

 

                                 IMG_20191025_212909_Small  IMG_20191103_195315_Small

 

Tein nyt vaahteranlehtikipon mallikiven alle sellofaanipakettiin. Tosin nyt taitaa tämä olla jo myöhäistä tehdä niiden jäätyä lumien alle, mutta kirjataan ylös tulevia vuosia varten. Maasta tai puusta kerätty vaahteranlehti laitetaan muutamaksi päiväksi esim jälkiruokakippoon suomupuoli alaspäin. Asetin tyhjän pilttipurkin painoksi lehden päälle. Lehden reunat käpristyvät kivaksi kipoksi. Jos tämän haluaa vahvistaa, voi sen liimata Eri keepperillä, mutta kannattaa silloin varoa, ettei lehti liimaannu valuvasta liimasta kulhoon kiinni.

Loruani saa vapaasti käyttää eli joko lapsi voi itse sen kirjoittaa, jos taitoa ja jaksamista jo riittää tai voitte tehdä siitä kauniin lappusen lahjan mukaan tai liittää korttiin.

 

Muistathan käydä tykkäämässä myös Höplän Täplän Facebook-sivuista, Instagramista #loruleikit ja kurkkaamassa verkkokauppasta www.loruleikit.fi mm. kuukauden tarjoustuote!

 

 

                                                               IMG_20191103_182828-01_Small

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Hämähäkki-Hessun seitti

Lue koko viesti: Hämähäkki-Hessun seitti

 

Lokakuun lopussa olevan halloween-juhlan aikoihin mm. hämähäkit valtaavat usein päiväkodit. Hämähäkki-Hessun seitti on hauska, helppo ja nopea askartelu, johon et tarvitse paljoa erikoisvälineitä.

Tarvikkeet;

* korkeareunainen muovilaatikko + kansi, jos löytyy (kansi ei ole pakollinen),

* vaaleaa paperia (esim. kopiopaperia),

* kuulia (tai aronianmarjoja tai herneitä) sekä

* mustaa (ja valkoista) pullomaalia,

* hämähäkkien tekoon haluamasi materiaalit (esim muovisilmiä, tussit, pahvia, maitopurkinkorkit, langat, munakennot, piipunrassit, leipäpussinsulkijat…)

(* valosarja)

 

 

Muovilaatikon pohjalle asetetaan valkoinen tai musta paperi ja ruiskutetaan sen päälle mustia/valkoisia pullomaaliroiskeita. Mikäli lapsi haluaa harmaan sävyjä, voi mukaan laittaa valkoistakin maalia. Myös hopea-/kultamaalista tulee upea verkko!  

Lapsi tiputtaa laatikon pohjalle rauta- tai marmorikuulia ja kansi (jos sellainen on) laitetaan kiinni. Lapsi heiluttaa laatikkoa joka suuntaan, jolloin kuulat liikkuessaan levittävät maaleja paperilla tehden hämähäkinseitin. Laatikkoa voi liikuttaa sivu- tai pystysuunnassa voimakkaasti puolelta toiselle tai pyörittää tai hyppyyttää kuulia. 

Työ vaikuttaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta laatikon kallistelu haluttuun suuntaan vaatii kyllä silmän ja käden koordinaation pelaamista. On itseltäkin haastavaa yrittää osua kuulilla pieneen maalitäplään tai saada muitakin viivoja kuin yhden suuntaisia vaakaviivoja. "Mihin kuulat liikkuvat, jos kallistan laatikkoa näin tai kuinka laitan käteni jos haluan kuulat tuohon nurkkaan?" Kokeile vaikka, jos et usko!

Työ laitetaan kuivumaan ja hämähäkki tehdään työn kuivuttua. Mikäli aika riittää, kannattaa kuivat työt laittaa painoon kirjojen alle yön ajaksi.

 Muunnelma; Aika hauska muunnelma on tehdä seitti säteittäin keskeltä reunoille (mallikuvassa mustalla pohjalla). Väri laitetaan keskelle paperia ja kuulat heitetään keskelle, jolloin ne kierivät laatikon reunoille. Laatikkoa kierretään, jolloin saadaan joka suuntaan säteet.  Tämä harjaannuttaa tarkkuusheittoa ja on hurjan hauskaa! Minä vielä pyörittelin käsin yhtä kuulaa ympäri tehdäkseni verkkoa säteiden väliin.

 

                                                      IMG_20191020_122418_Small    IMG_20201016_141106_Small    IMG_20191020_122524_Small 

       IMG_20201017_191851_Small    IMG_20201028_200243_Small    IMG_20201125_202342_Small

 

Mikäli teillä ei ole kuulia käytössä, voi palloina käyttää hätätapauksessa esim. aronianmarjoja tai herneitä. Nämä eivät liiku ollenkaan niin hyvin maalin kanssa kuin painavat kuulat, joten silloin suosittelen laimentamaan aavistuksen väriä vedellä. Näiden jälki on hiukan erilainen; katkonaisempi, kuten kuvasta alla näet. 

 

                   IMG_20191020_124228_Small     IMG_20191025_184149_Small

 

Hämähäkin voivat lapset ideoida omaan työhönsä oman mielen mukaan. Sen voi maalata esim. isoimpaan väriläikkään sekä kiinnittää sille valmissilmät tai maitopurkinkorkin voi maalata mustaksi permanent-tussilla ja läpi työntää mustasta piipunrassista jalat. Itse tein maitopurkkiin reiät sivuun ja työnsin jaloiksi halkaistuja ja leikattuja leipäpussinsulkijoita, jotka värjäsin mustaksi tussilla. Selkään hämis sai ihania, värikkäitä karkkirakeita pilkotuista väriliiduista… Ne se ryökäle nappasi tulevasta isänpäivälahjapostauksesta, joka on valmisteilla iloksenne!

 

                                                        IMG_20191025_185213_Small

 

Langoista voi myös tehdä mytyn ja sille piipunrassijalat tai pahvista rakennella omanlaisen hämiksen. Myös kananmunakennosta saisi hyvän hämähäkin vartalon. Näiden kiinnitys työhön kannattaa tehdä niin, että ne roikkuvat paperin yläreunasta langan varassa. Pieni tuulenvire antaa jännittävän latauksen niiden heiluessa.

 

Kun työt asettaa kiinni toisiinsa, seinälle muodostuu näyttävä seittikokonaisuus. Halutessaan voi seitin lähettyville kirjoittaa jonkin hämähäkkilorun.

Pitihän minun tietysti kokeilla soveltaa tähän idea, joka on nyt kovasti muodissa; lisätä valot seitin taakse. Lisäjännitystä siis saat virittelemällä patterilliset, pienet valot papereiden taakse esim. halloween-juhlan ajaksi, jolloin valot kuultavat kivasti läpi verkosta (mustasta paperista ei alo tule läpi). Muista kuitenkin aina paloturvallisuus; älä laita mitään kuumuvia valosarjoja paperia vasten, äläkä jätä valoja päälle valvomatta esim. yöksi.

 

                                                                   IMG_20201025_191300_Small

 

Suosittelen myös etsimään tietoa ja kuvia hämähäkkien seitin kutomisesta! Todella mielenkiintoista luettavaa ja opettaa varmasti lapsille paljon uusia asioita. Mitä ainetta seitti on? Kauanko hämähäkki kutoo verkkoa? Mikä on hälytyslanka? Yle-oppiminen sivulla on myös muutaman minuutin video aiheesta; https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/04/kuinka-hamahakinseitti-syntyy.

Lorun myötä kannattaa varmaan jutella lasten kanssa miksi ihmiset monesti pelkäävät pienen pieniä hämähäkkejä, vaikkei ne tee mitään pahaa kellekään.

 

Mutta, mutta … onko hämähäkit karanneet seitistä…… Iiiik …….. heidän pienet, mustat jälkensä kiemurtelevat teoksesta poispäin! Mihin hämähäkki-Hessu onkaan kipittänyt? Täytynee saduttaa lasten kanssa tarina mitä seitissä on tapahtunut. 

 

                                                  IMG_20201018_184602_Small     IMG_20191025_220214_Small         

 

Hämähäkki Hessu

sekä ystävä Tessu.

Hämärässä luikahti,

lattian rajaan pujahti.

Säikytelläänkö ihmisiä,

pelokkaita jättiläisiä?

No ei nyt kehdata,

vaan kootaan junarata!

                  -Jonna Karosto

 

Verkkokaupassa täällä on mm. halloweeniin sopiva kummitusleikki; Vanhan linnan kummitus joko tunne- tai hymyversiona. 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Maataidetta hetken iloksi

Lue koko viesti: Maataidetta hetken iloksi

 

 

Lyhyt muistutus kuinka kivoilla mandala-tyyppisillä taideteoksilla saa kaunistettua pihamaata esim. vanhempainiltaan tai jonkin muun perhetapahtuman aikaan. Syksyllä luonto tarjoaa siihen mielin määrin eri väristä materiaalia ja lapset ovat mielellään mukana keräämässä ja asettelemassa lehtiä, kiviä, keppejä ym. luonnon materiaalia taiteeksi. Nämä kannattaa tehdä samana päivänä jos esim. vanhempainiltaan tulevat, etteivät ehdi nuukahtaa tai joku käydä sekoittamassa asetelman.

 

Tämä voisi olla myös mukava tehtävä perheille toiminnalliseen ulkotapahtumaan, jolloin taidetoksia tuleekin paljon ympäri pihaa.

 

Lapset voivat kuvata esim. tabletilla taideteokset ja niistä tulostetuista kuvista voi tehdä näyttelyn. Vaikka itse taide nahjistuu nopeasti, jää muistoksi kuva, jota on hauska katsella yhdessä.

 

Liitteenä olevan kuvan sammaleet ja jäkälät ovat omalta tontiltani. Täytyy aina muistaa, että sammaleiden ja jäkälien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Ne kasvavat takaisin äärimmäisen hitaasti, joten niiden käyttöä kannattaa välttää ainakin suuressa mittakaavassa.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Luonnon omat pensselit käyttöön

Lue koko viesti: Luonnon omat pensselit käyttöön

 

Rakastan värejä ja syksyn ruskaa, joka on ollutkin tänä vuonna poikkeuksellisen upeaa! Siitä puhumme paljon lasten kanssa ja ihmettelemme vihreän värin katoamistemppuja. Pakkasin muovilaatikkoon eräänä suht lämpimänä syyskuun aamuna tarvikkeita syksyiseen maalaushetkeen, jota ei tehtykään tavanomaisesti omassa ryhmässä pöydän ääressä vaan lähimetsässä. Oli paperia + kynä nimeämiseen, ruskan värisiä pullovärejä kannellisissa pikkupurkeissa, teippiä, alustoja, roskapussi sekä talouspaperia. Mieti myös kuinka monta märkää työtä sinulla on kannettavana takaisin päiväkodille ja kuinka ne saat tuotua, kun niitä ei päällekkäin voi laittaa (esim. muovilaatikko, muovipusseja...).

 

Suosittelen mukaan sormikkaita ja niiden päälle kertakäyttöhanskoja mikäli tämä on pakko tehdä niin myöhään syksyllä, että ilma on kylmää eikä paljain sormin kykene maalaamaan. Myös jonkinlaisia essuja/suojia puvuille olisi hyvä olla…. nimimerkillä ”lapsen takin tahrat jynssännyt”.

 

Menimme siis muutaman lapsen kanssa lähiluontopolulle tutkiskellen luontoa ja pyysin lapsia aloittamaan maalaustyön… tosin tällä kertaa mukana ei kyllä ole pensseleitä (tarkoituksellisesti)! Ensin täytyi ratkaista millä voisi maaleja levittää paperiin.

 

No totesimme, että ympäristöhän on täynnä erilaista jälkeä jättäviä pensseleitä! Ruohonipun toisen pään voi solmia solmuun (kts. kuvasta) ja huiskia menemään upeaa jälkeä. Tai maassa kasvaa vaikka minkälaisia ruohoja, joilla voi painaa tai piirtää. Ja hauskimmat pensselit olivat jonkin kukan siemenpallot, joilla voi töpsöttää palloja ja joista jäi hauskoja mausteita maalauksiin kiinni (kuin ampiaisia). Myös erilaiset kepit tekevät omanlaistansa jälkeä ja niillä voi vaikka kirjoittaa oman nimensä taideteokseen.

 

                                           IMG_20190911_103048_2_Small

 

Teipinpaloilla kannattaa paperit laittaa alustaan kiinni ja esim. mukanani ollut kannellinen muovilaatikko oli hyvä alusta pienempien lasten maalauspuuhille. Tai ihan paksu pahvi- tai muovialusta maassa käy myös. Hiukan suttaista puuhaa tämä toki on, mutta se kestettäköön, niin upeiden taideteosten syntyi! Arvioi siis tarkkaan kuinka monta lasta kannattaa laittaa yhtä aikaa hommiin. Luonto kyllä yleensä innostaa muita leikkimään taustalla odottaessa vuoroa.

 

Lapsia nauratti kovasti meidän miettiessämme voimmeko jättää maalaantuneet ruohontupsut koirien ja pupujen ja siilien nuuskittavaksi. Olisi siinä pupuäidillä ihmettelemistä jos pupulapsen kuono olisi punaisessa maalissa! Muistamme siis viedä luontoon kuulumattomat jätteemme asianmukaisesti luonnosta pois.


 

Lisään myös muutaman perinteisen taidetekniikan syksyisiin ruskatöihin tehtäväksi lasten kanssa. Lasten osallisuus huomioiden voi jokainen valita oman mielenkiinnon mukaan tekniikan eikä kaikkien tarvitse aina tehdä samaa työtä. Toinen tykkää maalata, toinen töpsöttää, toinen vaikka tehdä taidetta omilla sormilla piirtäen. Meilläkin syntyi seinälle ihanaa ”Lehtisoppaa” , jossa oli erilaisia töitä ruskan väreissä.

 

Lehtiähän voi kerätä hiukan etukäteen ja säilyttää niitä vedessä, jolloin ne eivät kuiva ja haurasti. Itsekin toin mökkireissulta mm. tammenlehtiä ja ne olivat vielä lähes viikon päästä ihan kelvollisia mallitöiden tekoon. Ylimääräinen vesi kannattaa kuivata vaikka paperiin tai ottaa lehdet kuivamaan pari tuntia ennen varsinaista työtä, sillä maali ja teippi eivät tartu märkään lehteen.

Pienempien kanssa helppo, perinteinen tekniikka on ihan maalata tuoreita lehtiä pulloväreillä ja painaa niitä paperiin. Saat lehtiruodot näkyviin kun levität värit lehden takapinnalle ja samalla värillä voi painaa parikin kertaa.

 

                                              IMG_20190907_175022_Small

 

Isompien kanssa onnistuu sommitella lehdet paperille (auta teippaamaan ne kiinni useasta kohdasta pienillä teipinpaloilla) ja töpsötellä värit lehtien päältä, jolloin lehden muoto jää valkoiseksi. Lehden jokaisen reunan yli täytyy tulla maalia, että muoto tulee esiin. Tähän voi olla muitakin välineitä kuin pensseli, esim. superlontöpsötin. Minusta tuli hauskaa jälkeä ”räjähtäneestä” pensselistä, jossa harjakset haroittivat joka suuntaan. Jälki oli kuin ilotulitus. Osaan töihin tein hammasharjalla pisaroita ennen kuin poistin lehdet. Niitä voi joko räpsyttää sormella tai melkein suositeltavampaa ja helpommin hallittavaa on napsutella tai hangata pensselinvarrella harjaa, jolloin väriä lentää pisaroina. Kannattaa aluksi opetella varovasti mihin suuntaan väri lähtee milläkin tekniikalla ettei lapsi saa uutta väritystä uuteen mekkoon.

 

Kun lehdet on varovaisesti irrotettu, voi vielä innokkaimmat jatkaa työtä värjäämällä samojen lehtien lehtiruodot tummalla maalilla ja painamalla ne valkoiseen lehtiaukkoon. Pitää vain muistaa, että nyt onkin lehden peilikuva kyseessä, mutta yleensä lehdet ovat suunnilleen samanmuotoisia molemmilta sivuiltaan.


                         IMG_20190922_120839_Small       IMG_20190922_120611_Small

 

Minä vielä ”kehystin” omat työni hyödyntäen lautasella olevat loput värit vetämällä paperin reunaa pitkin väripensselillä, jolloin reunasta tuli värillinen. Ei mene maalia hukkaan ja työt ovat taas astetta elävämmän näköisiä.

 

 

                                            

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Marjat uusiin ulottuvuuksiin

Lue koko viesti: Marjat uusiin ulottuvuuksiin

 

Tänä vuonna on pihlajanmarja sekä koriste- ja marja-aroniasato ollut tosi runsasta. Jopa niin runsasta, että aronia-aidasta pitää leikellä marjoja maahan, ettei oksat taitu marjojen painosta ja jää lumen alle. Aroniasadon hyvinä vuosina monet omakotitalon omistajat luopuvat siis mielellään aronioistaan, kun vain kyselee esim. face-ryhmissä. Pihlajanmarjat taitavat olla jo nyt pitkälti syöty parempiin suihin, mutta postaan tämän kivan tekemisen vaikka tulevia vuosia varten ideapankkiin.


 

Nimittäin marjoja voi myös hyötykäyttää lasten kanssa tehden kolmiulotteisia rakennelmia hammastikuista ja marjoista. Tämä onkin eskareissa paljon käytetty, mutta myös jo päiväkoti-ikäisten kanssa. Meilläkin 2-3 vuotiaat istahtivat useasti viikon aikana näiden ääreen rakennellen omia luomuksiaan. Miettikää yhdessä eri muotoja ja kuinka niitä rakennettaisiin ja muistelkaa mistä tiesikään kolmion ja neliön eron. Voiko ympyrän rakentaa näistä tarvikkeista? Voit vaikka piirtää kortit, joissa on eri rakennelmia ja jokainen yrittää rakentaa samanlaisen.


 

Marjat kannattaa huuhdella ennen lapsille tuomista ja ne kestävät useamman päivän hyvänä, kun vain katsoo välillä ettei joku ole alkanut pilaantua seassa. Melkeinpä paremmin tikku pysyy marjassa kun marja on hiukan alkanut jo kuivua ja kutistua. Kannattaa muistuttaa, että aronia on kovasti värjäävä, ja että lapset pyyhkisivät sormensa paperiin vaatteiden sijaan ja ettei nämä marjat ole tarkoitettu syötäväksi. Erikseen voi tuoda maistelumarjat. Väritimme myös osan tikuista työntäen ja pyörittäen sen marjan läpi.

 

                                            IMG_20191007_121856_Small


 

Molemmat marjat ovat hyvin terveellisiä ja itse ainakin pyrin syömään aronioita muutamia päivässä. Vatsa ei kestäkään kovinkaan suuria määriä, enkä uskaltaisikaan lukemieni artikkeleiden perusteella. Aroniat kuulema alentavat verenpainetta, joten liikaa ei saa syödä, jos on taipumusta alhaisiin paineisiin. Maku on hyvin karvas, mutta jos tykkää esim. puolukasta, makuun tottuu helposti. Itse olen myös kuivattanut pienen määrän aroniaa pellillä ilmavasti, jolloin ne kuivuvat minirusinan kokoisiksi, koviksi palloiksi. Tällöin myös vahva maku häviää eikä aronia maistu juuri miltään. Näitä pikkupalloja popsimalla muutaman päivässä, saa elimistö tärkeitä antioksidantteja talvellakin. En ole kyllä näissä asioissa millään tavalla asiantuntija, joten on parempi kun jätän aroniatiedon etsimisen jokaiselle itselleen, mutta askarteluun voin niitä vahvasti suositella. Jos raaskit kuivata aronioita askarteluun (eikä syöntiin), niin saat niistä vaikka lumiukoille silmät ja napit esim. sokerimaalaus-partavaahtotyöhön, josta on blogiteksti maaliskuulta 2019.

 

                                            IMG_20191007_151606_2_Small


 

Liottamalla tai keittämällä hetken aroniaa saa niistä helposti irti värilientä esim. taustan laveeraamiseen johonkin työhön. Värilientä tai marjoja voi toki myös pakastaa talven askarteluihin, jos pakkasessa on tilaa. 


 

Sosiaalisessa mediassa näkyy aina syksyisin myös aroniasta taidetekniikka, jossa paperi (joka voi olla himmeästi taustamaalattu vesiväreillä) laitetaan muovitaskun tai -pussin sisään, marjat sinne ja vasaralla paukutetaan marjoilla kivat roiskeet. Halukkaat saivat meilläkin tehdä tänä vuonna ko. työn ja halukkaitahan ilmaantuikin. Oli jännä huomata kuinka työ vaatikin napakkaa pamautusta ja kuinka vaikeaa voiman lisääminen monelle oli. Kerrankin oli työ, josta tykkäsivät ne rajummat viikarit, joille moni keskittymistä vaativa työ on vastaavasti haastavaa. 

 

                                            IMG_20190916_102644_Small


 

Aroniaa voisi luonnehtia myös taikamarjaksi, sillä tuoreen marjan värimehu on aivan erilainen kuin värin kuivettua. Yön aikana työt muuttavat väriä purppurasta sinililaan!

Siitähän saisikin upean sadun; mitä kaikkea yön aikana tapahtuukaan päikkärillä? Kuka käy taikomassa työt erilaisiksi? Onko niissä taikalientä?

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Loruja liikkuen

Lue koko viesti: Loruja liikkuen

 

Loruilla on suuri merkitys lapsen sanavaraston ja kielen kehittymiseen. Kautta aikojen päiväkodeissa onkin loruja luettu paljon piirissä istuen, kortteja pussista vuorollaan nostaen. Kaikki muistavat lapsuudestaan laulun; ”Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa? Tillin tallin tömpsis.”

 

Itselleni ei laulunlahjoja ole jaettu, joten opettelin aikoinaan näkemäni lorumuotoisen valintaloruttelun (en tosin tiedä muistanko sitä oikein alkuperäiseen verrattuna);   ”Liru laru lorupussi, meidän lasten juttupussi, pärinäpussi, tärinäpussi, täpötäynnä aina on.”  Verkkokaupan myötä loruttelin myös oman loruversion, joka on vapaasti käytettävissä edellisten lisänä;

 

Voi sinua mussukkaa,

kurkataanko tänne pussukkaan?

Loruja pussi on puolillaan,

hassuja tarinoita pullollaan.

Jokainen saa kyllä vuorollaan,

onnekas loistaa nyt tuurillaan.

 

Osalle lapsista nämä paikallaan istumisen hetket ovat mieluisia ja rauhoittavia, mutta osalle tuskaisia pakkopullahetkiä eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Onhan olemassa vaihtoehtoisiakin tapoja loruttelulle.... liikkeelle siis! Kuulostaisiko tämä vilkkaammistakin lapsista hiukan mielenkiintoisemmalta;

”Hei, voisimme lähteä tänään laivaseikkailulle, jossa tapaamme mm. juustoja nappaavan mustekalaisän ja ehkä löydämme aarteen?”

 

Kasvattaja on etukäteen katsonut laivalle sopivan paikan, jossa ei ole lähettyvillä teräviä nurkkia mahdollisen laivasta tippumisen varalle. Muutama yhteen laitettu matala pöytä voi toimittaa laivan virkaa, tuoleista voi tehdä portaat laivaan, sininen kangas lattialle mereksi + keppi & naru & magneettisauva ongeksi. Teimmepä joskus myös laivan niin, että käänsimme pienen pöydän ylösalaisin; pöytälevy olikin laivan lattia ja patjat olivat seininä pöydänjalkoihin nojaten! Sitten Höplän Täplän lorukortteihin kiinni klemmarit ja muuta ei tarvitakaan; lorut voi heitellä mereen ja eikun kalastamaan!

 

                                                 IMG_20191006_125910_Small

 

Kasvattajat itse tuntevat ryhmänsä parhaiten, uskaltaako laivaan päästää useamman lapsen kerrallaan vai yksitellen. Toisaalta pienryhmänä laivassa oleminen on mitä mainioin harjoitus toisten huomioimisesta ja oman kehon hallinnasta. Ennen laivaan astumista ja laivan lähtöä on hyvä kerrata turvallisuussäännöt kuten sen, ettei vieruskaveria voi tiputtaa yllättäin veteen. Kapteeni kehottaakin matkustajia rauhalliseen liikehdintään.

 

Mikäli haluaa tuokiolle lisätä tuplasti loruttelua, voi kalastusvuorot jakaa erilaisilla leikinvetäjäloruilla. ”Pallo meni sillan alle, tuli sieltä pois. Meni vielä toisen kerran, eikä tullut pois. Puh, pah, pelistä pois.” Näin löytyi ensimmäinen onnekas kalastaja, joka onkii haluamansa lorukalan, joka luetaan kaikille ja laitetaan vaikka sankoon kalasaaliiksi. Jos Höplän Täplän loruja ei ole riittävästi kaikille, voi kasvattaja niiden loputtua kiinnittää samoihin lorukortteihin klemmarilla oman vanhan lorukorttinsa tai tulostetun lorun, jolloin kaikille riittää ongittavaa ja erilainen loru.

 

Liikunnallisen elementin tuokiolle saa lisää mikäli laiva pysähtyy aavalle ja kapteeni kehottaa matkustajia pulahtamaan uimaan. Kapteeni voi toki kertoa tämän olevan ainutlaatuinen tilaisuus uimahyppyihin, mikäli teillä ei ole tapana yleisesti ja jatkuvana hyväksyä pöydältä hyppimistä. Laivasta voi vaikka siirtää yhden pöydän seinää vasten, jolloin hypätessä ei pöytä liiku. Alle patja ja oman nimen kuultuaan voi hypätä mereen. Kannattaa aina odottaa, että edellinen hyppääjä on todella väistynyt alta, ennen kuin antaa seuraavalle vuoron. Malttamattomille hyppääjille apuna voi käyttää keppiä tai omaa kättä, joka on porttina edessä. Portin noustessa vasta voi hypätä. Tai toki myös matemaattisia taitoja kehittämään voi valita myös laskemisen riippuen lasten taitotasosta; ”1, 2, 3, HYPPY” tai ”3, 2, 1, HYPPY”.

 

Usein joukossa on myös lapsia, joille korkeat paikat pelottavat tai hyppääminen korkealta ei onnistu. Tunnelma täytyy luoda turvalliseksi ja avusta näitä lapsia alkuun; usein he muutaman kerran jälkeen rohkaistuvat hyppäämään itsenäisestikin ja ovat ylpeitä onnistumisesta.

 

Saat mahtavat muistot kalareissusta ottamalla kuvia alhaalta päin juuri kun lapsi hyppää korkealle mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa. Tai lapset voivat ottaa kuvia toisistaan esim tabletilla. Näistä tulee huippukuvia! Valitettavasti en yhtään niistä voi julkaista lupien puutteessa... omaa kuvaani en voi käyttää, sillä se ei ole julkaisukelpoinen laisinkaan ;) .

 

Talvella meidän innokkaat kalamiehet keksivät jatkaa ongintaleikkiä niin, että teimme pilkkiavannon pahvilaatikosta, teippasimme sen kahden hiukan erillään olevan pöydän päälle ja lapsi pilkki reiästä. Toinen lapsi oli ohjailemassa kaloja onkeen pöydän alla. Kaloina käytimme myös magneettikaloja onginta- ja palapeleistä.

 

Tänä syksynä on vesileikit olleet suosiossa, joten testasin kuinka laminointi kestää todellisen vedestä onkimisen ja kestihän se! Joukossa uiskenteli myös maalaamamme kivikalat, jotka lakkasimme ja joihin liimasimme magneetit kuumaliimalla. Nämä hiukan kärsivät ongittaessa ja magneetit sekä silmät irtoilivat.

 

                                                 IMG_20190913_092734_Small

 

Toiminnallisuutta loruhetkiin saa myös piilottamalla loruja huoneeseen tai tekemällä käytäville loruratoja vihjeineen. Suujumpan voi yhdistää lorurataan pyytämällä lapsia esim. ajamaan autolla seuraavaan vihjeeseen saakka (drnnn, drnnn..) tai surisemaan kuin ampiainen tai sihisemään kuin käärme. Tai voit keksiä jonkin hokeman, jota hoetaan käsiä taputtaen polviin tai liikkuen eri tavoin. Alla pari pikaisesti keksittyä esimerkkilorua; toinen hiukan räväkämmin kulkien, toinen hiljaa hiipien ja kuiskaten.

 

Taikametsässä kuljemme,

loruja yhdessä etsimme.

Räppiä tätä räppää,

ystävää käsiin läppää. (Lopuksi läpätään vieruskaverin käsiin hellästi)

Tai;

Viidakossa hiivimme,

loruja yhdessä etsimme.

Huomaa meitä ei kukaan,

ystävä tarttuu mukaan. (Lopuksi otetaan vieruskaveria kädestä hellästi)


 

Nämä toiminnalliset lorutteluhetket toimivat lapsille yleensä huomattavasti paremmin kuin piirissä istuminen ja kielellistä harjoitusta tulee toiminnan ohessa huomaamatta.

 

Höplän Täplän lorukortit voit tilata täältä ilostuttamaan teidän päiväkodin loruhetkiä! Tulossa on vielä myöhemmin useampi muukin lorukorttisarja eri aiheilla, kunhan aikaa löytyy valmistella mallit loppuun saakka.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Peikkometsän valokuvataiteilijat

Lue koko viesti: Peikkometsän valokuvataiteilijat

 

 

Elokuun lopussa vietettiin Suomen luonnon päivää, mutta jokainen päivä vuodesta voisi yhtä hyvin olla Suomen luonnon päivä. Luonto ja luonnossa liikkuminen ei ole läheskään kaikille lapsille tuttua eikä luontoon pääsy itsestäänselvyys. Monen lapsen elinpiiriin ei kuulu luonto, vaan he asuvat kaupungissa, eikä kaikilla vanhemmilla ole jaksamista tai halua lähteä luonnonhelmaan vapaa-ajallaan. Varhaiskasvatuksella onkin suuri merkitys monen lapsen luontosuhteen luomisessa.

 

Ei ole kauaakaan, kun olin pienryhmäni kanssa lähdössä satuseikailulle lähiluontopolulle tabletin ja parin pehmolelun kanssa tarkoituksena lasten saduttaa ja kuvata tarina kadonneesta pehmoystävästä, mutta muutama isompi viikari hiukan vastusti lähtöä. ”Ei me haluta lähteä metsään, vaan leikkiä pihalla”. Minun kaivaessa tabletin laukusta, karisi suurin vastustus ja sain heidät seuralaisekseni reissuun. Ja loppujen lopuksi en meinannut kyseisiä herroja saada metsästä pois lounaalle, kun siellä olikin niiiiiiin hauskaa leikkiä pehmoilla ja kuvata pehmoystävän löytyminen ja niiden hassun hauskoja tekosia. 

 

Retkeilemme harvakseltaan myös hiukan kauemmaksi satumaiseen ”Peikkometsään”. Viimeksi pysäytin hetkeksi lapset metsän reunaan miettimään kuinka metsässä tulee käyttäytyä ja käyttää ääntään. Kysyin kenen koti tuo metsä voi olla ja sain luettelon eri eläimistä muurahaisista karhuihin ja susiin. Joku vakava nappisilmä oli myös sitä mieltä, että peikot tietenkin asuvat siellä; onhan kyseessä tiheä kuusimetsä, jota nimitämme Peikkometsäksi. Päästyämme metsän puolelle saimmekin äskeiseen puheeseen todisteet, kun näimme oravan kiipeävän kuusen latvaan . Pisteenä i;n päälle kuului huokaus; ”En ole ikinä nähnyt ennen oikeaa oravaa!”. Tuntui hienolta suoda lapsille elämys, jonka moni kertoi vanhemmilleen päivän päätteeksi silmät loistaen. Metsäeläinten näkeminen äänekkään lapsilauman kanssa kun ei ole ollenkaan jokapäiväinen elämys.

 

Käytän usein retkillä jännittävää ”salaisuuksien salkkua”, josta löytyy jotain aktiviteetteja tai tehtäviä, joita voi matkan varrella suorittaa. Itselläni on omien lasten leikeistä useampikin salkku, joita jätin työkäyttöön lasten kasvettua leluiän ohi.

 

                                                   IMG_20190901_160553_Small

 

Tällä kerralla salkusta löytyi valokuvakehys (ilman lasia ja taustaa), lasten nimet laminoituna sekä lasten toivomaan kalastukseen onkinaru (Huom. taas kierrätystä; koiran katkenneesta fleksistä pätkä) ja koho (iso muovihelmi) . Välihuomautuksena kerron, ettei kenenkään tarvitse huolestua tietoturvasta; nuo nimet eivät ole ryhmäni lasten nimiä, kuten ehkä arvatakin saattaa.

                                                    IMG_20190901_160745_Small

 

 

Jokainen sai tunnistaa oman nimensä sekä valita luonnosta hänen mielestään kauniin paikan, jonka ympärille laittaa kehyksen, vierelle nimensä ja ottaa itse valokuvan puhelimeen tai tablettiin. Näin saimme paljon luontotauluja ihailtavaksi huoneemme seinälle ja voimme palata Peikkometsä-retkellemme jutellen niistä myöhemmin.

 

           IMG_20190901_161931_2_Small             IMG_20190901_214131_Small

 

Tätä taidetaulun tekemistä olen käyttänyt myös joskus luonnossa järjestettävissä perheiden yhteisissä tapahtumissa, joten mikäli aikeissasi on viskata vanha, kaunis valokuvakehys roskiin, älä tee niin vaan jemmaa luontoretkille! Nimet toki olisi ehkä fiksumpaa antaa lasten kirjoittaa itse lappuihin, mutta meillä nuo nimilaput ovat käytössä muulloinkin, ja nyt oli ajatuksena myös pienten opetella tunnistamaan oman nimen kirjaimia muutamasta lapusta.

 

                                                       IMG_20191001_203608_Small            

 

Lopuksi muutama upea kuva syyskuisesta metsästämme. Liikkukaa ja tutkikaa lähiympäristöjänne, sillä tämäkin metsä on ollut monille paikkakuntalaisille aivan yllätys ja uusi ulkoilupaikka, vaikka olisivat asuneet kauankin lähellä.

 

                          IMG_20190901_163354_Small         IMG_20190901_162718_Small

 

Olethan tykännyt Loruleikkien facebooksivuista? Kurkkaa myös verkkokaupan puolelta mikä on tällä hetkellä kuukauden tarjoustuote ja tilaa pedagogisia pelejä ja leikkejä työsi tueksi täältä.

 

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Maitohorsmasta värit talteen

Lue koko viesti: Maitohorsmasta värit talteen

 

 

Maitohorsma on yleinen kesä-elokuussa kukkiva kasvi ja sen kukissa on kaunis pinkki väri. Maitohorsmaa voi hyödyntää mm. valmistamalla kukista upean väristä mehua ja vaikkapa jatkojalostaa mehu kiisseliksi. 

 

Itse aina kokeilen kaiken uutta myös askartelussa ja tätä luonnonvärimehua voisi käyttää vallan mainiosti myös maalauksessa vaikka taustavärinä jossain työssä tai korteissa. Kannattaa muistaa, että mehunhan voi pakastaa talveksi myös maalauskäyttöön, jos pakkasessa on hyvin tilaa. Saat upeita syysiltatauluja lasten kanssa, kun sulatatte mehun ja laveeraatte paperit maitohorsmamehulla ja painatte syksyn värejä lehdillä päälle.

Veikkaan myös, että kukkia voisi pakastaa pussissa, jos ei juuri kukinnan aikaan ehdi häärätä keittiössä.

 

Lasten kanssa voi kukkia myös tutkia ja seurata lähipellolla yksittäisen kukan avautumista tyvestä latvaan päin, sillä kaikki horsman kukat eivät avaudu yhtä aikaa. Toki kukilla ja lehdillä voi myös painaa paperille taidetta tai kerätä leikkikeittoihin aineksiksi. Syksyllä voivat lapset ihmetellä siemenien paljoutta, joita jokainen kukka kehittää ja joita tuuli kuljettaa ympäristöön. Muutaman voisi pyydystää mikroskooppitutkimuksiakin varten talveksi.

 

Mikäli kuitenkin aiot valmistaa kesällä juotavaksi tulevaa mehua, kerää auenneet kukat muualta kuin tien varresta, jolloin vältät pakokaasut ja hiekkapölyn. Itse ainakin annoin kukkien olla kuistilla pellillä jonkin aikaa päästääkseni enimmät ötökkäkaverit takaisin luontoon sekä huuhtelin kukat vielä lävikössä. Enimmät vihreät osat kannattaa poistaa – se vähentää mehun kitkeryyttä. Kuvassa näitä ei ole vielä poistettu... täytyihän minun saada nopeasti vangittua kuvaan jumppaava Matonen kulhon reunalta!

 

Laitoin kattilaan kukat (n. 0,5 l), vettä vajaan litran sekä sitruunahappoa tai sitruunan mehua. Kokeilin sekä puolikkaalla sitruunalla, että n. ruokalusikallisella sitruunahappoa ja testikeitoksissani paremman värin sai sitruunahapolla, mutta molemmat käy (kuten myös lime).

 

                                             IMG_20190715_192035_3_Small

                                       Löydätkö kuvasta linssiluteen; jumppaavan madon?

 

Kukkia keittelin n. vartin, kunnes kaikki väri oli irronnut ja siivilöin kukat pois mehusta. Tämän jälkeen lisäsin sokeria pikku hiljaa, kunnes mehu oli sopivaa (jokainen oman maun mukaan, mutta aika reilusti sitä saa laittaa).

Mehun väri on erikoinen… upean aniliininpunainen ja mieleeni tulikin heti kuinka ihanaa mehua olisi käyttää jossain kesäjuhlien boolissa.

 

Tein myös osasta mehusta kiisseliä. Maku oli hyvin perus marjakiisselin maku, mutta väri oli aluksi pettymys. Ihana aniliinin väri tuli vahvemmin esiin vasta kun kiisseli jäähtyi. Tästäkin saisi upeaa kerroskiisseliä maitokiisselin kanssa jälkiruuaksi!

 

                                                        IMG_20190719_142345_Small

 

Luonnossa olisi paljonkin hyödynnettävää, mutta täytyy tietää tarkkaan mikä on ruuaksi kelpaavaa, koska joukossa on myös myrkyllisiä kasveja. Mikäli lasten kanssa kerää luonnosta syötävää, on aina korostettava, ettei mitä tahansa saa suuhunsa laittaa vaan aina on osaavan aikuisen katsottava mitä saa syödä. Esim ketunleipiä olen maistanut isojen lasten kanssa, joiden luotan ymmärtävän varoitukseni.

 

Mustaherukanlehtijuoma eli Louhisaaren juoma:

Kun mustaherukat on kerätty ja hyödynnetty, jää pensaaseen vielä hyvää mehuainesta yllin kyllin! Tämä toinen upea juoma, mitä valmistan lähes ilmaiseksi luonnonlehdistä pakkaseen talveksi, on mustaherukanlehtijuoma… Louhusaaren juomaksikin kutsuttu. Tätäkin usein valmistetaan esim. päiväkotien sadonkorjuujuhlissa tai vastaavissa tarjoiltavaksi.

Hyväkuntoiset, terveet ja puhtaat lehdet riivitään ravistellusta oksasta, huuhdellaan hyvin ja laitetaan kattilaan yhdessä keitetyn veden kanssa. Sekoitetaan sitruunahappo kattilaan. Näiden annetaan jäähtyä sekä seistä kattilassa kannen alla seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä lehdet siivilöidään juomasta, kiehautetaan ja liotetaan sokeri. Itse en sokeria aivan noin paljoa laita vaan teen vähäsokerisempaa ja tarvittaessa vasta lisään valmiiseen mehuun makeutta.

Valmistunut juoma on laimeaa tiivistettä (vettä n. puolet määrästä lisää) ja sitä voi joko pullottaa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Pullotuksessa säilyvyyteen vaikuttaa toki sokerin määrä.

 

Ohje-esimerkki;

5 l mustaherukanlehtiä

5 l vettä

50g sitruunahappoa (voi ostaa tavarataloista tai apteekista)

500 g (300g) sokeria

 

Myös mm. raparperistä, omenoista ja marjoista voi tehdä sitruunahapolla mehua mikäli niistä omassa puutarhassa on liikatarjontaa. Kokeilin juuri mökillä raparperistä ja herukanlehdistä juomaa vieraille ja hyvin nämä ainekset sopivat keskenäänkin samaan mehuun ja muutoin ehkä käyttämättömäksi jäävät raparperit tuli hyödynnettyä. Vaikkakin toki tiedämme kaikki, että vesi on aina niin hampaille kuin keholle paras janojuoma!

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kuluneista tusseista taulunpohjiksi

Lue koko viesti: Kuluneista tusseista taulunpohjiksi

 

 

Lapset värittävät paljon tusseilla, tupit unohtuvat usein laittaa kiinni ja lopulta väri hiipuu, joten on aika heittää tussi roskiin….. EI, EI, EI!!!

 

Älä heitä niitä missään nimessä roskiin, vaan kerää niitä aikasi jemmaan ja kun kaikkia sävyjä on kertynyt useita kappaleita, tehkää lasten kanssa hauska väritaikatemppu ja lajittelutehtävä.

 

Laittakaa esim. pilttipurkkeihin vettä n puolilleen, kerratkaa jokaisen tussin todellinen väri (ei vain kuoren väri, koska se on monesti eri kuin musteen väri) ja pyydä lapsia lajittelemaan kärkipuoli alaspäin siniset tussit yhteen purkkiin, punasävyiset yhteen, virheät yhteen jne… Samalla voitte etsiä ympäristöstä samoja värejä, joita kulloinkin purkkiin menee tai vaikka miettiä mitä ko. väri on englanniksi. Isommat lapset voivat kirjoittaa värin nimet teippeihin, jolloin saatte myös kirjoitusharjoitusta tuokioon.

 

Nyt voitte jättää tussit lepäämään veteen yön tai viikonlopun yli ja ihmetellä sitten tulosta. Vesi on muuttunut väreiksi, joilla voi mm. maalata! Tummia värejä voi hiukan laimentaakin vedellä. Värit ovat hempeitä, joten sopivat hyvin taustaväriksi erilaisille kuvataidetöille, niin pääsiäiseen, kevääseen kuin syksyynkin.

 

                                  IMG_20190411_195411_Small

 

Jos maalaajia on paljon (esim. iso päiväkotiryhmä), suosittelen jakamaan tässä vaiheessa värit kahteen tai useampaan purkkiin tai laittamaan tussit uuteen veteen likoamaan, sillä aidot värit muuttuvat nopeasti ruskeiksi värien sekoittuessa pensseleiden mukana ja viimeisille ei enää olekaan punaista ja sinistä...  vaan pelkkiä eri sävyisiä ruskeita. Toki isoilla jo onnistuu pitää oma pensseli omassa purkissa.

Tussit voi vielä myös kuivattaa ja käyttää uudelleen niin usein, kun niistä väriä irtoaa.

Jos tuntuu, ettei väriä tule tarpeeksi, voit haihduttaa vettä jättämällä värin avoinaiseksi seuraavaan päivään tai vahvistaa pigmenttiä parilla tipalla elintarvikeväriä.

 

                                                           IMG_20190511_164451_1_Small

 

Maalauspohjaksi kannattaa valita tukeva ja imukykyinen maalauspaperi tai jopa kuten meillä oli, paksu kehystäjän käyttämä kartonki. Keräsimme luontoretkellä puista tippuneita koivunoksia, jotka voi joko suoraan liimata kuumaliimalla kuivaneelle pohjalle tai maalata mustalla maalilla ja painaa oksan jälki suttupaperin kanssa maalauspohjaan. Lopuksi lapsi voi töpötellä pensselillä ja vihreällä värillä lehtiä oksiin.

 

Suosittelen myös käyttämään aikaa lasten kanssa luonnon ihailuun ja kuvaamiseen keväällä, kun oksiin puhkeaa upeat, vaaleanvihreät hiirenkorvat ja niistä kasvaa nopeasti isommat lehdet. Muistelkaa syksyä / ruskaa ja mitä puissa tapahtuukaan syksyn, talven ja kevään aikana.

Jutussa "Oksat muuttavat Espanjaan" kerron kuinka kevättä ja kesää saadaan sisälle ennen luonnon todellista heräämistä. Kannattaa kurkata!

 

                    IMG_20200512_202807-02_Small

 

Olethan tykännyt Höplän Täplän loruleikkien Facebook-sivuista, ottanut seurantaan Instagramissa @loruleikit ja kurkannut verkkokaupan puolelle mitä kivaa voisi tilata lasten päiviä rikastuttamaan?

 

                                                             IMG_20190512_185354-01_Small

 

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

"Äiti rakas ihanainen"-korttitaiteilijat

Lue koko viesti: "Äiti rakas ihanainen"-korttitaiteilijat

 

 

Äiti rakas ihanainen,

niin kuin ruusu kaunokainen.

Sylis aina lohduttaa,

mua osaat kasvattaa.

Suukon saat sä sunnuntaina,

rakastan sua ihan aina.

                         -Jonna Karosto

 

Äitienpäivän aika on korttiaskartelun kulta-aikaa. Korttien väsäys on ollut itselleni koko aikuisiän harrastus, joskin olen sitä tietoisesti vähentänyt viime vuosina.

Lasten kanssa on ihana kuitenkin tehdä äidille omin käsin kortti lahjan kaveriksi. Se kuuluu olellisena osana äitienpäivään ja ilahduttaa äitiä kovasti sekä antaa myös pedagogiikkaa monella tasolla varhaiskasvatukseen.

 

Ns. ”malliaskartelu” herättää nykyään vahvoja mielipiteitä kasvattajien keskuudessa eikä moni hyväksy sitä lainkaan. Usein lapsella on oma luova näkemyksensä minkälaisen kortin hän haluaa tehdä äidille ja varmasti jokainen kasvattaja kannustaa tekemään näitä luovia kortteja. Mutta muutamia malleja voi hyvin myös esittää vaihtoehdoiksi lapsille, joiden luovuus ei kukoista, mutta halu ilahduttaa äitiä kauniilla kortilla on suuri. Pienikin lapsi osaa valita vaihtoehdon useasta mallista tai valita kuvion/värityksen ja tehdä omanlaisia koristuksiaan, jolloin malliaskartelussakin saa esiin jokaisen lapsen oman osallisuuden ja käden jäljen. Mielestäni kasvattajalla on vastuu esitellä ja opettaa erilaisia materiaaleja ja tekniikoita, sillä mistä lapsi ikinä tietäisi esim. toivoa sokerimaalausta, jos ei kasvattaja sitä hänelle opeta ja anna välineitä siihen.

 

Tärkeää on myös suoda lapselle pienestä pitäen mahdollisuus esim. itse leikata kortin osat ja näin saada tuntumaa saksien käyttöön. Pienikin kykenee aikuisen sylistä käsin painamaan sakset kiinni, kun aikuinen auttaa ne auki. Näin muodostuu alusta asti oikea ote ja käden asento saksilla leikkaamiseen. Kasvattajan innostus, hymy ja ilo onnistumisesta kannustaa lasta kummasti pieniin ponnistuksiin, mutta vaikeustasossa on luonnollisesti huomioitava lapsen ikä, kehitystaso sekä jaksaminen. Lisäksi on muistutettava lapsia usein turvallisuusohjeista saksiin liittyen sekä sen, että saksilla leikataan vain luvan kanssa esim paperia, ettei kaveri saa klassista hiusmuotoilua tai housut muodikkaita repeytymiä.

 

Tietotärppi; Oletko ihmetellyt miksi joskus kortti taittuu kauniisti ja joskus epätasaisesti ja rumasti? Tämän postauksen ideana ei minulla ollutkaan  kortti-ideoiden tuminen esiin, vaan nimenomaan juuri vinkata kartongin perusominaisuuksia, joilla saat taittokortin reunan nätiksi. Paperissa on myös ”kuitusuunta”, kuten kankaassakin ja jos taitat vasten kuitusuuntaa, joudut taittamaan sen puoliväkisin. Kuidun suuntaisesti se taas taittuu helposti ja nätisti.

 

IMG_20190501_112343_Small

 

No kuinkas kuitujen suunta selvitetään, kun ei se näy esim. kartongissa? Ota kiinni ison kartongin lyhyemmän sivun nurkista ja taita kartonki esim pöytää vasten kevyesti rullalle niin, että nurkat lähenevät toisiaan. Älä tee kuitenkaan taitosta kartonkiin.

 

IMG_20190519_142658_2_Small

 

Avaa kartonki ja tee sama testi pitkällä sivulla ottaen suunnilleen saman mitan käsien väliin kuin aiemmin (ei siis koko pitkää sivua). Tunnet kuinka toisin päin kartonki taittuu paremmin ja kaari on pienempi ja toisin päin se haraa vastaan ja kaari on laajempi. Kortti kannattaa leikata siis niin päin, että taite tulee saman suuntaisesti kuin kartonki taittui helpommin = kuitusuunnan mukaisesti.

 

Postauksen pääkuvassa oleva oman lapseni päiväkodissa aikoinaan tekemä helppo korttimalli syntyy esim foliomytyn avulla. Kasta mytty maaliin ja paina esim. kolme vierekkäistä ruusua pienelle paperille. Maalin kuivettua lisää halutessasi kimalletta ruusuihin ja piirrä varsi vihreällä tussilla. Liimaa taustakartongille. Ja tietenkin lapsi voi suunnitella ihan omat asetelmansa ja piirtää varret vaikka kohti taivasta! Glitteriä käyttäessä (jos sitä on välttämätöntä käyttää) täytyy muistaa, ettei sitä saa joutua viemäriin!

 

                                                  IMG_20190509_220029_Small

 

Edellisen kuvan helppoja sabluunakortteja tehtäessä tarvitset kalvolle leikatut sabluunat, askarteluvärejä, superlonia, maalarinteippiä sekä tietysti korttipohjan. Kortti ja sabluuna kannattaa kiinnittää pöytään maalarinteipillä. Jos painettavassa kuvassa on kahdella eri värillä töpsöttämistä (kuten ruusussa), teippaisin lehdet umpeen teipillä tehtäessä kukkaa ja kukan päälle teipin tehtäessä lehtiä. Superlonista (jota muuten kannattaa ottaa talteen esim lähetysten pakkausmateriaaleista) tehdään sienen muotoinen töpsötin ja väriä töpsötetään ylös alas – liikkeellä - ei siis pyörittämällä eikä hankaamalla, ettei reunan alle mene maalia. Maali voi kartongille painettaessa olla pullo-/valmisvärejä - eikä ne kannata olla laimennettuja, ettei lopputulos tule kovin suttuiseksi. Aukot töpsötellään mahdollisimman täyteen ja kalvo irotetaan varovasti nostamalla alustasta ja joko kuivataan papereiden välissä seuraavalle käyttäjälle tai pestään. Metallitusseilla, kimalleliimalla tai muilla irtokoristeilla voi halutessaan kortin koristelua jatkaa sen kuivettua.

 

                                                          IMG_20190514_175135_Small

 

Äitienpäivänä olen myös tehnyt puhuvien lasten kanssa hauskan, kuvassa olevan haastattelun äidin vahvuuksista. Näitä haastatteluita voi soveltaa oman halun mukaan vaihdellen lauseita ja niistä löytyy paljon esimerkkejä netistä.

Minun versiossani on "taulu", jossa lapsi saa harjoitusta ihmispiirroksesta piirtäessään äidin kuvan tauluun. Samalla voidaan muistella kehonosia niitä sijoittaessa piirustukseen sekä puhua ihmisten erilaisuudesta. Jo kirjoittavat lapset voivat kirjoittaa vastaukset itse.... ja luonnollisesti lapsi kirjoittaa halutessaan nimensä ainakin itse. Pienempien kanssa jo aika pienestä pitäen teen nimen yhdessä kynästä pitäen, jolloin lapsi oppii nimensä kirjaimia ja oikeita kirjoitussuuntia aika nopeasti.

Kehykset lapsi voi koristella haluamallaan tavalla ja lahjanarulla suljettuna rullana tämä on kiva lisä lahjan ja kortin kanssa annettuna. Voisin melkein antaa hymytakuun jokaiselle äidille äitienpäivän aamuun, sillä niin ihania vastauksista tulee mm. äidin ollessa ”96-vuotias” lapsen mielestä.

 

Tykkää Höplän Täplän facebooksivuista ja kurkkaa verkkokaupasta täältä, löytyykö lapsiryhmällesi sopivia pelejä, leikkejä tai liikuntakortteja rikastuttamaan päiviä.

 

Alla vielä muutamia omia korttitaiteilujani. Rakastan yli kaiken korttien tekemistä... ehkä joskus tulevaisuudessa niitä saattaa päätyä jopa myyntiin saakka. 

 

                                        IMG_20200731_103915_SmallIMG_20200809_182516_2_SmallIMG_20200813_225609_3_Small

Lue koko viesti
31 - 40 / 50 tuloksesta

Powered by Powered by