Talven väistyessä tulee aina suuri into seurata kevään merkkejä luonnossa. Lehdet puskevat esiin lämmön lisääntyessä kaikista lehtipuista ja pensaista ja niitä kaikki varmasti ihmettelevät lasten kanssa. Haluan jakaa tämän joskus vuosia sitten netistä poimitun idean, jota olen jatkojalostanut vielä enemmän metsäisemmäksi hyödyntäen mm. rakastamiani jäkälän peittämiä oksia, joita löytyy metsästä runsaasti maahan tippuneena.
Olen jo aiemmin jutussa ”Oksat muuttavat Espanjaan” kertonut kuinka luonnon heräämistä voi tutkia lasten kanssa tämän koivumaljakkoaskartelun ohella. Esimerkiksi;
Miksi luonnossa ei ole vielä lehtiä? Mitä niille tapahtui syksyllä?
Mistä uudet lehdet keväällä tulevatkaan?
Mitä olosuhteita puu vaatii lehtien kasvuun?
Voisiko lehtien puhkeamiseen tarvittavat olosuhteet saavuttaa jo jotenkin muuten ennen kevättä? Veden imeytymisvauhtia voi myös tutkia ja oppia koivuista paljon muuta mikäli lapsia aihe kiinnostaa. Voitte etsiä internetistä tietoa koivusta ja sen rungon valkoisuudesta.
Koivutuntemus nousee lapsilla ainakin tosi huimasti tätä työtä tehdessä ja koivuja tutkiessa. Kävelyllä pyysin sanomaan ”hep” aina kun näette koivun, joten kaikki yli 3 vuotiaat hihkuivat vähän väliä ”HEP, HEP, HEP….” Sanoinkin vanhemmille, että ei kannata ihmetellä jos kotimatkalla kuuluu takapenkiltä moista hihkumista. Metsässä kyllä myös ihmettelimme ”vauvakoivuja”, joissa runko ei vielä olekaan valkoinen.
Oksia katkoessa täytyy muistaa, että siihen pitäisi olla maanomistajan lupa eikä kasvia saa vahingoittaa liialla oksien katkomisella. Nämä kuvan oksat on katkaistu meidän pihan takakoivusta, jossa alaoksat kaipasivat kuivuutensa tähden karsimista ja samalla otin myös terveitä oksia malliksi. Laitoin myös maljakkoon vadelman ja mustikan oksia, mutta jokainen harkitsee omalla kohdalla haluaako luonnosta katkoa mitään elävää. Paljonhan tätä kuitenkin tehdään, vaikka kaikki tietävät ettei se ole oikein. Aiemmin keväällähän täytyy joitakin pensaita leikata (esim mustaherukkaa), jolloin niitä oksia voi laittaa maljakkoon lehtiä kasvattamaan hyvällä omalla tunnolla. Eivät ole koivun lehtiä, mutta vihreää kuitenkin.... ja hyvän tuoksuisiakin vielä.
Eräänä vuonna lapset leikkivät kesäisiä matkustusleikkejä ahkerasti jo ennen kuin lumet olivat sulaneet. Niinpä meillä vietettiin kesäjuhlia lopputalvesta. Teimme näitä koivumaljakoita ja ripottelimme niitä ryhmätilan ikkunalle sekä aulan naulakoiden päälle. Tuli tosi kivan näköisiä ja ne tekivät niin kesäfiiliksen kaikille. Kun vielä lisäsimme saippuakuplien puhallusta, vilttieväiden syöntiä aulassa mehujätskeineen (itsetehdyt jugurtti-marjamehujäät) ja uimapuku-pukeutumisen aurinkolaseineen, niin jo riitti kesähaaveilua ja -leikkejä pitkäksi aikaa. Virittelimme pinkin aurinkovarjon aulaan ja delfiinijulisteita ja tietenkin lentokoneet sekä eläimet olivat rekvisiittana ja leikkivälineinä… en edes muista kaikkea mitä puuhasimme silloin, mutta hauskaa oli ja kesäfiilis saavutettiin jo lumien aikaan.
Koivumaljakon valmistus;
-Leikkaa maitotölkin yläreuna pois haluamastasi kohdasta. Pintaa ei tarvitse kuoria pois.
-Levitä kaikille sivuille (valmiiksi turvotettua) tapettiliisteriä tai liimaa (hiukan vedellä laimennettua). Itse tykkään liisteristä, kun sitä saa vaikka kädellä levitettyä nopeasti purkkia joka puolelta hivellen. Toimii aistiharjoituksena, mutta kuten tiedämme, eivät kaikki tykkää sotkea käsiään mihinkään mömmöihin. Toki lapsen käteen voi laittaa esim 7 koon kertakäyttöhanskan, mutta lienee aikalailla turhaa muovin tuhlausta, joten leveä pensseli käy myös. Tämän voi tehdä myös ulkona, jolloin voisi purkin sisään laittaa isoja kiviä painoksi, että lapsen on helpompi levittää liisteri tai liima siveltimellä. Muista laittaa vaikka sanomalehtisivu alle, ettei ulkoroskat tartu tai liima valu maaperään.
-Asettele valkoisen kopiopaperin lyhyt reuna johonkin maitotölkin nurkkaan pöytää vasten ja painele sivut järjetyksessä purkkiin kiinni. Paperi kastuu ja menee kuprulle märkänä, mutta sileytyy paljon kuivuessaan. Niinpä et voi kiristää sitä aivan äärettömän kireälle märkänä, koska kuivaessaan se repeäisi kutistuessaan takaisin. Mutta huolehdi, että paperiin ei kuitenkaan jää suuria ilmakuplia. Loppuun pitäisi jäädä n. 1 cm lärpäke, johon voit lisätä liisteriä tai liimaa ja paina kiinni. Yläreunaan jää myös ylimääräistä paperia. Siitä voi leikata osan pois, jättäen n. 2 cm ylimääräistä paperia. Liimaa se tölkin sisäpuolelle. Jos liimaat (leikkaamatta) kaiken ylimääräisen paperin sisäpuolelle, huolehdi, että vesiraja jää aina tuon paperin alapuolelle, koska muutoin veikkaukseni mukaan paperin märkyys lähtee kiipeämään kapillaari-ilmiön johdosta ylös jättäen rumia rantuja paperiin ulkopuolelle.
-Anna paperin kuivaa tässä vaiheessa esim. kuivauskaapissa. Liisterillä tehty paperi kuivaa tosi sileäksi, mutta liiman kanssa paperiin saattaa jäädä hiukan ryppyjä, mikä tuskin hirveästi haittaa.
-Paperin kuivettua voi piirretään tusseilla tai maalataan mustalla maalilla viivat koivuun. Samalla voit opettaa lapsille käsitteiden ”vaakasuora” ja ”pystysuora” eron ja pyytää tekemään viivat nimenomaan vaakasuoraan. Lisäksi minä tummensin vielä nurkkia niin, että märkään paperiin laitoin vesiliukoista liitua ja hankasin sillä nurkat. Tähän voi käyttää myös märkään paperiin hangattua mustaa maalia (kokeile ensin suttupaperiin, ettei maalia ole liikaa). Varo ettet hankaa nurkkaa puhki, kun se kastuu; pienet sipaisut riittää.
-Liimaa lopuksi kuumaliimalla tölkin yläreunaan oksanpalasia, joissa on jäkälää. Näitä saa poimittua lähes joka metsästä maasta, eikä tarvitse katkoa terveitä oksia. Muista kuitenkin kuivattaa ne ennen liimausta, sillä märkänä ne eivät kovinkaan hyvin kiinnity.
Laita valmiisiin purkkeihin vettä ja vastaleikatut oksat ja seuraa lehtien kasvua. Vesi kannattaa vaihtaa uuteen muutaman päivän välein ja suihkuttaa raikasta vettä kukintoihin varovasti. Lehdet kestävät hyvänä lajikkeesta riippuen n. 1-3 viikkoa, jonka jälkeen ne lakastuvat. Olen saanut mm. jotkin pensaat, pihlajan ja mustikan muodostamaan kukkiakin ennen lakastumista. Lasten kanssa voi myös miettiä miksi sisällä eivät mustikan kukat pölyty, eikä mustikoita kasva.
Pienet koivunlehdethän voisi syödäkin, mutta jos kehoitat lapsia syömään luonnosta jotain, on oltava varma, että hän ymmärtää, ettei kaikkea voi luonnosta laittaa suuhun; vain aikuisen varmistamat, syömäkelpoiset kasvien osat.
Ohutta lehteä voi myös tutkia mikroskoopilla. Jos lapsen on hankala katsoa mikroskoopin linssin läpi yhdellä silmällä, voi siihen osuttaa puhelimen kameran ja kuvata näkymä. Tarkennetun kohdan saaminen ei ole lyhytpinnaisen hommaa, mutta kun onnistuu saamaan tarkan kohdan kuvaan, voi sitä vielä suurentaa puhelimen kuvasta lapsille.
Jos liisteriä jää, älä laita sitä viemäriin! Se säilyy kelmuttuna kauan ja kannattaa hyöty käyttää mieluummin kuin viskata roskiin. Liisteriä voi käyttää myös paperin värjäämiseen tai esim. paperimassatöihin.
Voit myös tehdä samalla systeemillä nämä ihanat pikkuruukut vaikka auringonkukkien tai samettiruusujen itämisruukuiksi äitienpäivään tai vuoden päätteeksi lapsille lahjaksi. Purkin päällystäminen on tehty yllä neuvotuilla ohjeilla muutoin, paitsi kuivaan purkkiin on liimattu laimennetulla liimalla (esim. Eri Keeper, joka kuivaa läpinäkyväksi) servetistä leikattu, päällimmäinen kuviokerros - poista siis kaksi valkoista kerrosta ennen liimausta. Lisäksi sivele servetin päälle kauttaaltaan vielä uusi kerros vesiliimaa ja lisää halutessasi kimalleliimaa/-jauhetta.
Olethan jo Höplän Täplän loruleikkien Facebookin tykkääjä? Entäs onko seurannassa instassa @loruleikit?
Verkkokaupasta täältä voit tilata pelejä, leikkejä, loruja ja liikuntakortteja lasten päiviä rikastuttamaan.
