Loruja liikkuen

Loruja liikkuen

Loruilla on suuri merkitys lapsen sanavaraston ja kielen kehittymiseen. Kautta aikojen päiväkodeissa onkin loruja luettu paljon piirissä istuen, kortteja pussista vuorollaan nostaen. Kaikki muistavat lapsuudestaan laulun; ”Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa? Tillin tallin tömpsis.”


Itselleni ei laulunlahjoja ole jaettu, joten opettelin aikoinaan näkemäni lorumuotoisen valintaloruttelun (en tosin tiedä muistanko sitä oikein alkuperäiseen verrattuna);   ”Liru laru lorupussi, meidän lasten juttupussi, pulinapussi, turinapussi, täpötäynnä aina on.”  Verkkokaupan myötä loruttelin myös oman loruversion, joka on vapaasti käytettävissä edellisten lisänä;


Voi sinua mussukkaa,

kurkataanko tänne pussukkaan?

Loruja pussi on puolillaan,

hassuja tarinoita pullollaan.

Jokainen saa kyllä vuorollaan,

onnekas loistaa nyt tuurillaan. *nimi*


Osalle lapsista nämä paikallaan istumisen hetket ovat mieluisia ja rauhoittavia, mutta osalle tuskaisia pakkopullahetkiä eikä keskittymisestä ole tietoakaan. Onneksi tänä päivänä ymmärretään jo, että on olemassa vaihtoehtoisiakin tapoja loruttelulle.... liikkeelle siis! Kuulostaisiko tämä vilkkaammistakin lapsista hiukan mielenkiintoisemmalta;

”Hei, voisimme lähteä tänään laivaseikkailulle, jossa tapaamme mm. juustoja nappaavan mustekalaisän ja katsotaan löydämmekö aarteen?”


Kasvattaja on etukäteen katsonut laivalle sopivan paikan, jossa ei ole lähettyvillä teräviä nurkkia mahdollisen laivasta tippumisen varalle. Muutama yhteen laitettu matala pöytä voi toimittaa laivan virkaa, tuoleista voi tehdä portaat laivaan, sininen kangas lattialle mereksi + keppi & naru & magneettisauva ongeksi. Teimmepä joskus myös laivan niin, että käänsimme pienen pöydän ylösalaisin; pöytälevy olikin laivan lattia ja patjat olivat seininä pöydänjalkoihin nojaten! Sitten Höplän Täplän lorukortteihin kiinni klemmarit ja muuta ei tarvitakaan; lorut voi heitellä mereen ja ei kun kalastamaan!

Kasvattajat itse tuntevat ryhmänsä parhaiten, uskaltaako laivaan päästää useamman lapsen kerrallaan vai yksitellen. Toisaalta pienryhmänä laivassa oleminen on mitä mainioin harjoitus toisten huomioimisesta ja oman kehon hallinnasta. Ennen laivaan astumista ja laivan lähtöä on hyvä kerrata turvallisuussäännöt kuten sen, ettei vieruskaveria voi tiputtaa yllättäin veteen. Kapteeni kehottaakin matkustajia rauhalliseen liikehdintään.


Mikäli haluaa tuokiolle lisätä tuplasti loruttelua, voi kalastusvuorot jakaa erilaisilla leikinvetäjäloruilla, joita löytyy paljon netistä ja varmasti muistista. ”Pallo meni sillan alle, tuli sieltä pois. Meni vielä toisen kerran, eikä tullut pois. Puh, pah, pelistä pois.” 

Näin löytyi ensimmäinen onnekas kalastaja, joka onkii haluamansa lorukalan, joka luetaan kaikille ja laitetaan vaikka saaviin kalasaaliiksi. 


Liikunnallisen elementin tuokiolle saa lisää mikäli laiva pysähtyy aavalle ja kapteeni kehottaa matkustajia pulahtamaan uimaan. Kapteeni voi toki kertoa tämän olevan ainutlaatuinen tilaisuus uimahyppyihin, mikäli teillä ei ole tapana yleisesti ja jatkuvana hyväksyä pöydältä hyppimistä. Laivasta voi vaikka siirtää yhden pöydän seinää vasten, jolloin hypätessä ei pöytä liiku. Alle patja ja oman nimen kuultuaan voi hypätä mereen. Kannattaa aina odottaa, että edellinen hyppääjä on todella väistynyt alta, ennen kuin antaa seuraavalle vuoron. Malttamattomille hyppääjille apuna voi käyttää keppiä tai omaa kättä, joka on porttina edessä. Portin noustessa vasta voi hypätä. Tai toki myös matemaattisia taitoja kehittämään voi valita myös laskemisen riippuen lasten taitotasosta; ”1, 2, 3, HYPPY” tai ”3, 2, 1, HYPPY”.

Lienee aiheellista muistuttaa myös, ettei voi sukeltaa pää edellä vaan hypyt hypätään jalat edellä!


Usein joukossa on myös lapsia, joille korkeat paikat pelottavat tai hyppääminen korkealta ei onnistu. Tunnelma täytyy luoda turvalliseksi ja avusta näitä lapsia alkuun. Kerran vuosia sitten kerhossa oli erityinen onnistuminen tässä; muutaman kerran jälkeen lapsi rohkaistui hyppäämään itsenäisesti ja oli äärimmäisen ylpeä onnistumisestaan!


Saat mahtavat muistot kalareissusta ottamalla kuvia alhaalta päin juuri, kun lapsi hyppää korkealle mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa. Lapsista löytyy tulevat freestylehyppääjät!  Lapset voivat myös ottaa kuvia toisistaan esim. tabletilla, jolloin onkin opeteltava oikea ajoitus kuvan otolle. Näistä tulee huippukuvia! Valitettavasti en yhtään niistä voi julkaista lupien puutteessa.


Talvella meidän innokkaat kalamiehet keksivät jatkaa ongintaleikkiä niin, että teimme pilkkiavannon pahvilaatikosta, teippasimme sen kahden hiukan erillään olevan pöydän päälle ja lapsi pilkkivät reiästä. Toinen lapsi oli ohjailemassa kaloja onkeen pöydän alla. Kaloina käytimme myös magneettikaloja onginta- ja palapeleistä.

Myös lorukioskeja tai muita loruratoja kannattaa kokeilla.

Tänä syksynä on vesileikit olleet suosiossa, joten testasin kuinka laminointi kestää todellisen vedestä onkimisen ja kestihän se! Joukossa uiskenteli myös maalaamamme kivikalat, jotka lakkasimme ja joihin liimasimme magneetit kuumaliimalla. Nämä hiukan kärsivät ongittaessa ja magneetit sekä silmät irtoilivat. 

Toiminnallisuutta loruhetkiin saa myös piilottamalla loruja huoneeseen tai tekemällä käytäville loruratoja vihjeineen. Suujumpan voi yhdistää lorurataan pyytämällä lapsia esim. ajamaan autolla seuraavaan vihjeeseen saakka (drnnn, drnnn..) tai surisemaan kuin ampiainen tai sihisemään kuin käärme. 


Nämä toiminnalliset lorutteluhetket toimivat lapsille yleensä huomattavasti paremmin kuin piirissä istuminen ja kielellistä harjoitusta tulee toiminnan ohessa huomaamatta.


Höplän Täplän lorukortit voit tilata valmiiksi tehtynä täältä tai ladattavina tiedostoina täältä ilostuttamaan teidän päiväkodin loruhetkiä! 


Kommentit