Elokuun lopussa vietettiin Suomen luonnon päivää, mutta jokainen päivä vuodesta voisi yhtä hyvin olla Suomen luonnon päivä. Luonto ja luonnossa liikkuminen ei ole läheskään kaikille lapsille tuttua eikä luontoon pääsy itsestäänselvyys. Monen lapsen elinpiiriin ei kuulu luonto, vaan he asuvat kaupungissa, eikä kaikilla vanhemmilla ole jaksamista tai halua lähteä luonnonhelmaan vapaa-ajallaan. Varhaiskasvatuksella onkin suuri merkitys monen lapsen luontosuhteen luomisessa.
Ei ole kauaakaan, kun olin pienryhmäni kanssa lähdössä satuseikailulle lähiluontopolulle tabletin ja parin pehmolelun kanssa tarkoituksena lasten saduttaa ja kuvata tarina kadonneesta pehmoystävästä, mutta muutama isompi viikari hiukan vastusti lähtöä. ”Ei me haluta lähteä metsään, vaan leikkiä pihalla”. Minun kaivaessa tabletin laukusta, karisi suurin vastustus ja sain heidät seuralaisekseni reissuun. Ja loppujen lopuksi en meinannut kyseisiä herroja saada metsästä pois lounaalle, kun siellä olikin niiiiiiin hauskaa leikkiä pehmoilla ja kuvata pehmoystävän löytyminen ja niiden hassun hauskoja tekosia.
Retkeilemme harvakseltaan myös hiukan kauemmaksi satumaiseen ”Peikkometsään”. Viimeksi pysäytin hetkeksi lapset metsän reunaan miettimään kuinka metsässä tulee käyttäytyä ja käyttää ääntään. Kysyin kenen koti tuo metsä voi olla ja sain luettelon eri eläimistä muurahaisista karhuihin ja susiin. Joku vakava nappisilmä oli myös sitä mieltä, että peikot tietenkin asuvat siellä; onhan kyseessä tiheä kuusimetsä, jota nimitämme Peikkometsäksi. Päästyämme metsän puolelle saimmekin äskeiseen puheeseen todisteet, kun näimme oravan kiipeävän kuusen latvaan . Pisteenä i;n päälle kuului huokaus; ”En ole ikinä nähnyt ennen oikeaa oravaa!”. Tuntui hienolta suoda lapsille elämys, jonka moni kertoi vanhemmilleen päivän päätteeksi silmät loistaen. Metsäeläinten näkeminen äänekkään lapsilauman kanssa kun ei ole ollenkaan jokapäiväinen elämys.
Käytän usein retkillä jännittävää ”salaisuuksien salkkua”, josta löytyy jotain aktiviteetteja tai tehtäviä, joita voi matkan varrella suorittaa. Itselläni on omien lasten leikeistä useampikin salkku, joita jätin työkäyttöön lasten kasvettua leluiän ohi.
Tällä kerralla salkusta löytyi valokuvakehys (ilman lasia ja taustaa), lasten nimet laminoituna sekä lasten toivomaan kalastukseen onkinaru (huom. taas kierrätystä; koiran katkenneesta fleksistä pätkä) ja koho (iso muovihelmi) . Välihuomautuksena kerron, ettei kenenkään tarvitse huolestua tietoturvasta; nuo nimet eivät ole ryhmäni lasten nimiä, kuten ehkä arvatakin saattaa.
Jokainen sai tunnistaa oman nimensä sekä valita luonnosta hänen mielestään kauniin paikan, jonka ympärille laittaa kehyksen, vierelle nimensä ja ottaa itse valokuvan puhelimeen tai tablettiin. Näin saimme paljon luontotauluja ihailtavaksi huoneemme seinälle ja voimme palata Peikkometsä-retkellemme jutellen niistä myöhemmin.
Tätä taidetaulun tekemistä olen käyttänyt myös joskus luonnossa järjestettävissä perheiden yhteisissä tapahtumissa, joten mikäli aikeissasi on viskata vanha, kaunis valokuvakehys roskiin, älä tee niin vaan jemmaa luontoretkille! Nimet toki olisi ehkä fiksumpaa antaa lasten kirjoittaa itse lappuihin, mutta meillä nuo nimilaput ovat käytössä muulloinkin, ja nyt oli ajatuksena myös pienten opetella tunnistamaan oman nimen kirjaimia muutamasta lapusta.
Lopuksi muutama upea kuva syyskuisesta metsästämme puroineen. Liikkukaa ja tutkikaa lähiympäristöjänne, sillä tämäkin metsä on ollut monille paikkakuntalaisille aivan yllätys ja uusi ulkoilupaikka, vaikka olisivat asuneet kauankin lähellä.
Olethan tykännyt Loruleikkien Facebook-sivuista Höplän Täplän Loruleikit? Kurkkaa myös verkkokaupan puolelta mikä on tällä hetkellä kuukauden tarjoustuote ja tilaa pedagogisia pelejä ja leikkejä työsi tueksi täältä. Löydymme myös Instagramista; @loruleikit.
