Kuinka usein aikuiset rikastuttavat leikkiä tuomalla luontoa sisälle lasten leikkiin? Tai antavat viedä sisäleluja ulos luontoon? Lapset leikkivät useimmiten siististi muovieläimillä sisällä tehden niille aitauksia muoviaidoilla, kun lähimetsä ulkona olisi täynnä keppejä, joista todentuntuisemmat aidat ja hyppytelineet voisi rakentaa luovasti itse. Oikeat hevoset ja lehmät käyskentelevät pelloilla, mutta harvoin näkee sisäleikeissä niiden syövän oikeaa ruohoa tai kauraa ja juovan oikeaa vettä. Ruohoa olisi niin helppo käydä nappaamassa astiaan ulkoa ja tilkka vettä hanasta, mutta tuleeko niin useinkaan tehtyä? Sotkuahan siitä tulee sisälle, mutta onko haitat suuremmat kuin hyöty lapselle?
Tällä jutulla haluan kannustaa yllättämään lapset tuomalla luonnon sisälle tai vastaavasti siirtämään lapsen rakkaimmat leikit rohkeasti ulos… eikä ainoastaan keskikesällä vaan myös talvella.
Miksi ei voisi kasvattaa pikkuista peltoa sisään talvella tai viedä muovieläimet välillä ulos oikeaan maastoon, jossa mielikuvitus lähtisi todella laukkaamaan ja luontoa voisi hyödyntää aivan eri tavalla leikeissä? Pääsiäisen jälkeen ei ruohoja kannata heittää pois vaan antaa ne lasten eläinleikkiin hetken iloksi ennen roskistuomiota.
Tai voisiko nukkekotiin juurruttaa pieneen muovipikariin jonkin myrkyttömän kukan pistokkaasta oman huonekasvin, jota lapset itse kastelisivat ja hoitaisivat leikkiessään?
Ystäväni vaihtoi kodissaan lieden ja kyseli tarvitseeko kukaan vanhoja uunipeltejä, jotka eivät uuteen uuniin sovellu. Tämä hamsteri ilmoittautui innoissaan heti, sillä juuri tuollaista joutopeltiä olinkin havitellut saadakseni toteutettua heppojen oikean pellon! Toki siihen kävisi pienempi keittiöltä saatava musta laatikko tai muovitettu näkkärilaatikko aivan yhtä hyvin.
Kävin Prismalta nurmikonpaikkaussiemeniä pikkulaatikon (taisi maksaa 5,95€), laitoin multaa ja siemeniä pellille ja kasvatin pellillisen ihanaa vihreää ruohoa. Tein tämän jo helmikuussa, joten isoista marketeista taitaa saada läpi talven nurmikonsiemeniä.
Lapsen voi myös vastuuttaa huolehtimaan viljelmistään itsenäisesti, jos hän ikänsä puolesta siihen kykenee. Peltoa on kasteltava tasaisin väliajoin sopivasti ja ruohoa on ehkä jopa leikattava, jos se säilyy hyvänä kauan ja kasvaa viidakoksi.
Voin vaan kuvitella kuinka monta innokasta 3-vuotiasta saksijaa meidänkin ryhmässä on, kunhan tämän taas toteutan työssäni! Kilpaa parturoidaan yksi ruohonkorsi kerrallaan kieli keskellä suuta saaden harjoitusta saksilla leikkaamiseen.
Ruohonkortta tai juurta voi tutkia mikroskoopilla ja yrittää valokuvata mikroskooppinäkymää ja vielä suurentaa sitä puhelimen tai tabletin näytöltä. Kasvusta voisi myös kuvata kuvasarjan lasten kanssa ottaen kuvan samasta kohtaa vaikka päivittäin, mikä havainnollistaa lapsille, että kasvamista todella tapahtuu, vaikkakin hitaasti.
Kuvassa jonkin punertavalehtisen huonekasvin pala mikroskoopista kuvattuna.
Kasvatusprojektissa opitaan tärkeää tietoa luonnon kiertokulusta ja kasvun edellytyksistä. Jos alussa laittaa läpinäkymättömän astian johonkin kohtaa peltoa, voi tutkia valon vaikutusta kasvuun; kasvaako kaikkiin kohtiin samanlainen vihreä ruoho? Jos unohdamme kastella viljelmän, mitä ruoholle tapahtuu? Miksi pihamalla nurmilla harvoin kuolee, vaikka emme sitä ole koko ajan kastelemassa? Kasvun tutkiminen ja ymmärtäminen lisää oppimista lähiympäristöstämme ja luo myönteisen ja vastuullisen suhteen luontoon.
Lopuksi kun nurmea ei enää jaksa hoitaa tai hepat ovat talloneet sen huonoksi, voi maatumistakin tutkia yhdessä.
Itse tein tämän helmikuussa ja kuvatessa harmittelin, etten tehnyt ruohon väliin kivistä polkua hepoille. Pahvilaatioista voisi tehdä talleja tai asumuksia ja projektin kasvattaa vaikka kuinka isoksi.
Syksyllä voi varautua tulevaan talveen ja ottaa talteen muutakin luonnonmateriaalia, joilla rikastuttaa leikkiä. Näitä suuria ruohoalueita voi kasvattaa vaikka talven mittaan useinkin, jos innostuneita leikkijöitä löytyy. Eläinleikki lähtee aivan eri tavalla lentoon ja lapsen ajatusmaailmaan juurtuu vastuu luonnosta huolehtimisesta ja näin luontosuhde vahvistuu.
Paljon puhutaan nykyisin luonnon tarjoamista hyvistä mikroobeista, joille lapset täytyisi antaa paljon altistua, joten mikäs sen parempi keino tälle on kuin antaa lapsen leikkiä mullalla talvellakin sisällä.
Alle kaivelin muutaman vanhan kuvan eläinten pesu- ja ruokailuhetkistä, joita varmasti moni onkin tehnyt. Kuvaa ei valitettavasti ollut eläinten vesiliukumäestä, jonka olemme joskus tehneet sisälle. Kesällä yleensä tulee enemmänkin lasten vietyä sisäeikkinsä ulos, mutta yhtä hyvin voi nuket viedä ulos talvellakin leitona päivänä. Me esim. lähdimme muutaman reppuretkeilijän kanssa käyttämään nuket eräänä tammikuun aamuna metsässä eväsretkellä ja lapset olivat innoissaan. Niin lapsilla kuin nukeillakin oli omat eväät ja nuketkin pääsivät katselemaan ulkomaisemia lasten repuista käsin. Kyllä olikin ylpeitä pikkuäitejä sinä aamuna liikenteessä!
Loruleikkien verkkokaupassa on kylvämistouhuihin pohjustukseksi Kylvö-kuvitettu loru täältä, joka hahmottaa lapselle kasvatusprosessin kivan lorun ja värikkäiden kuvien avulla. Lapsen on kuullun perusteella löydettävä oikea kuva ja hahmotettava se oikeaan kohtaan alustalle.
Lue myös vanha juttu; Oksat muuttavat Espanjaan täältä, jossa luodaan myös kesää sisälle talvella.
