Mietin uutta näkökulmaa virpomavitsojen koristeluun ja päädyin koristelemaan maljakossa olleen koivunoksan. Olihan oksassa jo valmiina koristeena kauniin vaaleanvihreät lehdet. Oksan ei aina tarvitse olla paju, vaikka pajunkissat ovatkin kauniita koristeita myös.
Olipa oksa sitten paju tai koivu, on niitä poimiessa muistettava kysyä maanomistajan lupa ja huomioida oksan taittamisessa se, ettei kasvia vahingoita. Mikäli haluat kasvattaa lehdet, täytyy oksa kuitenkin taittaa elävästä puusta, vaikka tekisi mieli poimia maasta tippuneita oksia.
Koivun oksat ovat oksien kärjestään aika hentoisia, joten valikoi hiukan tukevampia, että ne kestävät koristeiden painon. Koristeiden tulee myös olla aika siroja ja esim. isot silkkipaperikukat kannattaa kiinnittää alempiin oksien haaroihin.
Aikataulutus ja hoito on myös tärkeää, mikäli haluat lehdet oikeana päivänä (palmusunnuntaina) olevan hyväkuntoisia. Oman kokemukseni mukaan kannattaa koivun oksat poimia veteen n. 1-1,5 viikkoa ennen palmusunnuntaita. Itse leikkasin oksan alaosaan pitkittäin viillon, laitoin lämpimään veteen ja vaihdoin veden raikkaaseen veteen 2-3;n päivän välein. Oksia ja lehtiä voi myös sumuttaa sumutepullolla aika ajoin. Liian pitkä vedessä uittaminen (yli 2 vk) nahjistuttaa nopeasti koivun lehdet.
Koristeita voi laittaa oman mieltymyksen mukaan. Omat lapset eivät enää ole virvontaikäisiä, joten kaapistani löytyi lähinnä yhdenväristä silkkipaperia, höyheniä sekä kierrätettyä niininauhaa, joka sopi hyvin värimaailmaan. Otanhan talteen aina lahjaksi saaduista kukka-asetelmista tai lahjapaketeista koristeet, joita voisi hyötykäyttää myöhemmin. Lisäsin myös hiukan glitteriä silkkipaperin pintaan.
Omien lasteni ollessa pieniä koin, että mummien ja kummien virvontavierailuun on kohteliasta myös nähdä vaivaa oksien koristelun lisäksi ilahduttamalla heitä joka vuosi uudella lorulla. Opettelimme yli 10 vuotta aina uuden lorun… lopussa jo vanhin tyttöni yhdisteli useasta vanhasta oman version, kun ei enää löytynyt uutta kivaa. Monissa vanhoissa loruissa kun on outoja ja rajujakin sanoja tai palkan ikävää kerjäämistä, joita en halunnut lapsille opettaa. Toki ne ikävät kohdat joistakin loruista poistimme.
Pienikin lapsi oppii nopeasti lorun, kun sitä toistaa yhdessä arjen tilanteissa useamman päivän ajan. Noin viikko aiemmin aloimme opetella lorua ja jokainen puhuva lapsi sen osasi sunnuntaina. Joskus asia meinasi unohtua ja loru opeteltiin hyvin intensiivisesti jopa vuorokauteen ja hyvin lapset oppivat sen silti! Muistan yhtenäkin vuonna 2,5 vuotiaan tytön posottaneen itsenäisesti kumminsa virpomiset sujuvasti. Nyt harmittaa vain, kuinka vähän näitä ihania hetkiä tulikaan videoitua; eihän siihen aikaan älypuhelimia ollut.
Työssäni päiväkodissa olen myös valinnut opeteltavaksi hiukan erilaisen kuin perinteisen ”Virvon varvon tuoreeks terveeks...” - lorun. Haluan hiukan haastaa lapsia ja vanhempiakin! Havainnoimalla tätäkin jokaisen oppimisprosessia saa myös arvokasta tietoa lasten oppimisen taidoista.
Liitän oksaan mukaan aina jonkin lapun lorusta lahjanauhalla kiinnitettynä, joten vanhemmat osaavat kerrata lorun vielä viikonloppuna ennen virpomista, jos lapsella on intoa oppimiseen.
Alla muutama lyhyt virpomaloru opeteltavaksi (2 ensimmäistä netistä kopsattuja - kirjoittaja tuntematon);
”Minä virvon vitsasella,
varvon pajun (/koivun) oksasella.
Toivon sulle terveyttä,
vitsan myötä virkeyttä.”
”Virvon, varvon rakkaudella.
Korvaas tahdon kuiskutella.
Silittelen, puristelen.
Tuoreeks terveeks rutistelen."
Virvon sua pajulla (/koivulla) tällä,
varvon oksalla itse tekemällä.
Toivon aurinkoa päiviisi,
terveyttä sinun elämääsi.
Oksan saat muistoksi multa,
paljon saan rakkautta sulta.
-Jonna Karosto-
Edit 03/2021; Koronan läsnäolo on luonnollisesti antanut omia mausteitaan myös virpomisperinteisiin. Nyt moni virpookin etänä esim. videopuheluna tai ikkunan läpi ilman lähikontaktia. Virpomavitsan tai vitsakortin voi lähettää myös ajoissa postissa ilahduttamaan virvottavaa.
Aika hauska takauma tuli viime vuonna, kun lehdissä ja somessa hypetettiin uutena ideana lähettää vitsa saajalleen postissa; minun vastaava idea oli julkaistu jo 2001 keväällä Askartelu- ja käsityölehdessä! Aika yksinkertaisia olivat silloiset kortit ja askartelut verrattuna tämän päivän materiaaleilla ja välineillä tehtyihin, mutta eipä silloin muuta hienoa paljon ollutkaan kuin kuviosakset.
